Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Kaisa Haatanen: Meikkipussin pohjalta

Olen yrittänyt kahlata epätoivoisesti erään romaanikilpailun voittajateosta, jossa jokseenkin yhdentekevä ja päästään vinksahtanut (oikeastaan siis ihan ehta ääliö) päähenkilö paneskelee vastakkaisen sukupuolen edustajia siellä sun täällä ja haaveilee kirjailijuudesta. Kiviäkin kiinnostaa ja minua vielä vähemmän.  Pakko siis lukea aivan jotain muuta. Niinpä tartuin Kaisa Haatasen esikoisromaaniin Meikkipussin pohjalta . Siinä ei enää haaveilla, vaan on saatu jo jotain aikaiseksikin. Tytti Karakoski, kohta viisikymppinen kustannuspäällikkö, käy läpi elämäänsä ja valintojaan. Hänellä on kunnioitusta herättävä ura asiantuntijatehtävissä ja muutenkin kaikki kohdillaan. Tytti on järjestyksen nainen ja niinpä hän laatii listan itselleen merkityksellisistä asioista, aakkosjärjestyksessä tietenkin.  Blogimaisten episodien kautta avautuu näkymä keski-ikäisen ja keskiluokkaisen naisen arkipäivän tilanteisiin. Semihauskojen havaintojen ja nykymenon ruotimisen ohella Tytti Karakoski lu

Satu Piispa-Hakala: Pieniä sankaritekoja

  Kerran vuodessa työpaikallani Oulun kaupunginkirjastossa kerätään menneen vuoden kirjallinen anti yhteen. Tänä vuonna Kirjasatoa -tapahtuma on jaettu kahteen osaan: torstaina 4.2.2016 aiheena on vuonna 2015 ilmestynyt kaunokirjallisuus ja siitä viikon päästä torstaina 11.2. on tietokirjojen vuoro. Kirjasaari , lasten ja nuorten kirjallisuuden esittelytilaisuus järjestetään 16.2.2016. Allekirjoittanut valitsi tällä kertaa esiteltäväkseen kotimaisia esikoisteoksia. Niitä onkin tullut luettua sitten muutama. Erityisesti mieleeni ovat jääneet Esa Mäkisen dystopia Totuuskuutio (Otava), Laura Lehtolan koskettava Pelkääjän paikalla (Otava). Oululaisen Minna Mikkosen Kivenkerääjät (Minerva) on parhaillaan kesken. Satu Piispa-Hakalan Pieniä sankaritekoja lojui koko syksyn must read -kasassani, enkä päässyt sen kanssa alkua pidemmälle, mutta kun sain sen sitten kertaalleen kunnolla käyntiin, niin luin kirjan suorin tein loppuun saakka. Sivuja romaanissa on toki vain 154, mutta s