Gummerus 2013 281 sivua Oululaisen Pauliina Rauhalan (s. 1977) esikoisromaani Taivaslaulu on tämän kirjasyksyn tapaus ja jo monissa kirjablogeissa esitelty. Se kertoo vanhoillislestadiolaisen Viljan ajatuksista ja elämästä alati kasvavan lapsikatraan emona. Se kertoo myös Viljan ja Aleksin rakkaudesta, suhteesta uskoon ja sen yhteisön normeihin. Aiheellaan Taivaslaulu jatkaa Anna-Maija Ylimaulan Papintytön (1976) avaamaa traditiota. 29-vuotiaalla Viljalla on neljä pientä lasta. Hän huomaa olevansa jälleen raskaana, mikä tuntuu uuvuttavalta. Miten oma keho ja mieli jaksaa jatkuvia raskauksia ja synnytyksiä, vauvanhoitoa ja yöheräämisiä? Saarnojen äitiyttä ylistävät kielikuvat ja todellinen arki ovat ajoittain mittaamattoman kaukana toisistaan, minkä Taivaslaulu havainnollistaa kaunokirjallisin keinoin: ”Yksi viiva ja vapaus. Ainakin kuukauden mittainen. Kaksi viivaa ja vankeus. Hyvä Jumala, anna sen olla yksi viiva.” Arjen askareiden keskelle mahtuu myös seesteisiä ja voimaan