Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

WSOY 2015 327 sivua Piha on yhtä savista velliä. Hän hoipertelee eteenpäin Jaskan käsipuolessa. Korot tarttuvat maahan kuin imukupit. Mokkakengät menevät pilalle. Mistä saisi kumisaappaat. Miltä täällä näyttää kesällä. Tuleeko kesä? Esikoisteoksessaan Kadonnut ranta (2012) Tiina Laitila Kälvemark kirjoitti juuriltaan irronneista ihmisistä, joita menneisyys pitää kuitenkin tiukasti otteessaan. Sama teema jatkuu Karkulahdessa : Venäläinen (tai oikeammin inkeriläinen) Vera tulee Karkulahden taloon vaimoksi ja saa kaupan päälle myös miehensä äkeän äidin. Karkulahti on kuvaus paitsi peräkammarin pojan ja tuontivaimon avioliitosta, niin myös ikiaikainen kertomus miniän ja anopin suhteesta. Jaskan äiti Elisabet nousee toiseksi päähenkilöksi Veran rinnalle. Hänellä on omat salaisuutensa, kuten myös monella muulla romaanin henkilöllä. Tarinassa ei ole yhtä selkeää käännekohtaa, vaan niitä on useita eri ajoissa ja paikoissa. On valintoja, tekoja, kai silkkaa sattumaakin.  Kirjan...

"Tämä on tarina minun hukkumisestani." Homepäiväkirja perustuu kirjailijan omaan elämään, mutta s en sävy on myötäsukaisempi ja paljon henkilökohtaisempi kuin Ahtisen kolmessa aiemmassa teoksessa. Oman kodin ostaminen on keskiluokkaisen onnen huipentuma, jonka Ahtinenkin haluaa perheelleen suoda. Hän ostaa vaimonsa kanssa Oulun Puolivälikankaalta vain pientä pintaremonttia kaipaavan omakotitalon, joka osoittautuu kuitenkin suhteellisen lyhyen ajan sisällä täysin asumiskelvottomaksi homeluukuksi. Lapset sairastuvat, vauvan räkä muuttuu keltaiseksi. Haave ulkosaunan puulattiaan maalatuista lootuskukista ei olisi voinut karumpaan todellisuuteen törmätä. Lootuskukasta kasvaa näin hyväuskoisen hipsterin vertauskuva. Homepäiväkirja on vahvasti tunnustuksellinen kertomus epäonnistumisesta miehenä, miehisenä Puuilo-äijänä. Vaikka minäkertoja kuinka yrittää ja nikkaroi, ylittää mukavuusalueensa ja tekee kaikkensa ollakseen perheensä tuki ja turva, hänen pyrkimyksensä vajoava...

WSOY 2015 269 sivua En paheksu enkä soimaa. Olen käynyt läpi helvetin, mutta niin on moni muukin. Olenko katkera? Varmaankin olen. Mutta mihin lähettäisin valituskirjelmän? Olenko puhdistunut käydessäni läpi kärsimysten? Olenko jalostunut? Enpä usko. Kyllä minä tiedän, että olen vaarassa kirjoittaessani tätä. Tiedän, että voitte pilkata minua kitinästä ja itsesäälistä. On kaverilla otsaa kirjoittaa kokonainen kirja omasta naamastaan. Maailmassa on miljardi vammaista, ja tämä keskittyy omaan kuontaloonsa. Oikeassa olette. Juuri niin teen. Pistin merkille WSOY:n uutuuskatalogista erikoisen muistelmateoksen, jonka kannessa poseeraa pahoin palaneen näköinen mies. Mitä hänelle on tapahtunut? Millaisen tarinan hän on elämästään rakentanut? Miksi hän sen kertoo? Kirja kiehtoi minua kovin ja ryhdyin lukemaan sitä heti, kun sain sen käsiini. Kaikki alkaa kutiavasta silmäkulmasta. Vain muutamassa päivässä riehaantunut herpesvirus ja bakteeri ajavat Hesarin toimittajana työskentelevän Ki...