Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Gummerus 2013 306 sivua Kun menin ulos, näin, että kuutamo valaisi Joenjoen kuin sininen aurinko olisi paistanut kaiken maamme yllä. Maat, jotka vielä hetki sitten olivat punaisen, keltaisen ja sinipunaisen ruskan vallassa, lepäsivät nyt sinisen hohteen alla. Eikä mikään kasvanut, vaan luonto odotti kesää lumipeitteen alla; sitä, että kaamos katoaisi. Joenjoen laulu kertoo kolme tarinaa kolmessa eri ajassa: oikeastaan se koostuu siis kolmesta pienoisromaanista. Ensimmäisessä kertomuksessa eletään 1500-lukua: saamelaistyttö Soruia pelastaa pahoin haavoittuneen pirkkalaisen, Kaukomielen. Soruia rakastuu ja päättää ottaa miehen puolisokseen silläkin uhalla, että hänen perheensä ei sitä hyväksyisi.  Toisen kertomuksen päähenkilönä on itse Lars Levi Laestadius, joka mittelöi viinapirua ja sen kurjistavaa vaikutusta vastaan. Myös Kautokeinon kapina, johon Laestadiusta pidetään osasyyllisenä, painaa mieltä. Laestadiuskin on äitinsä puolelta saamelainen ja tuntee saamelaisen tarinaper

Gummerus 2013 281 sivua Oululaisen Pauliina Rauhalan (s. 1977) esikoisromaani Taivaslaulu on tämän kirjasyksyn tapaus ja jo monissa kirjablogeissa esitelty. Se kertoo vanhoillislestadiolaisen Viljan ajatuksista ja elämästä alati kasvavan lapsikatraan emona. Se kertoo myös Viljan ja Aleksin rakkaudesta, suhteesta uskoon ja sen yhteisön normeihin. Aiheellaan Taivaslaulu jatkaa Anna-Maija Ylimaulan Papintytön (1976) avaamaa traditiota. 29-vuotiaalla Viljalla on neljä pientä lasta. Hän huomaa olevansa jälleen raskaana, mikä tuntuu uuvuttavalta. Miten oma keho ja mieli jaksaa jatkuvia raskauksia ja synnytyksiä, vauvanhoitoa ja yöheräämisiä? Saarnojen äitiyttä ylistävät kielikuvat ja todellinen arki ovat ajoittain mittaamattoman kaukana toisistaan, minkä Taivaslaulu havainnollistaa kaunokirjallisin keinoin: ”Yksi viiva ja vapaus. Ainakin kuukauden mittainen. Kaksi viivaa ja vankeus. Hyvä Jumala, anna sen olla yksi viiva.” Arjen askareiden keskelle mahtuu myös seesteisiä ja voimaan

Gummerus 2012 286 sivua – Mä haluaisin koiran. – Siitä on niin paljon vaivaa. Ja sitä paitsi meillä on jo äiti. Nadja ei ymmärrä veljensä huulta. – Ei äiti oo koira. – No ei oo, mut aika paljon hoidettavaa siinäkin on. – Niin, mut koira olis varmaan paljon helpompi hoitaa. Ja koirat tottelee. Ne on kilttejä. 14-vuotias Nasta asuu narkkariäitinsä ja siskonsa kanssa itähelsinkiläisessä lähiössä. Koska äiti ei pysty huolehtimaan edes itsestään, jää vastuu kodista ja 6-vuotiaasta Nadjasta Nastan kontolle. Nasta käy kaupassa, tekee ruokaa, siivoaa, tuudittaa siskonsa uneen, lohduttaa ja hoitaa.  Nastan ja Nadjan elämää seurataan vuorotellen Nastan ja tämän äidin, ajoittain myös naapurissa asuvan poliisi-Tuijan näkökulmista. Välillä kerronta siirtyy myös Nastan piirtämään mangasarjakuvaan, jonka pääosassa on Nastan alter ego Nahuk. Nahuk elää Pahan Valveen riivaamassa vuoristokylässä, jonka asukkaiden unet on varastettu ja valvominen johtaa varmaan kuolemaan. Nastan sarjakuva kas

Gummerus 1938 233 sivua   – Mitä tämä on? – Kankaan Ossi oli vilpittömästi hämmästynyt.   – Ettekö muista? Tuo nuorehko mieshenkilö lähestyi ja otti sulavalla liikkeellä lakin Kankaan Ossin päästä. – Tuollaista ei ole monta suuressakaan maassa. Oikea jymypää! Juuri tuollainen oli saarnamies Lehikoisellakin… Pentti Haanpää (1905–1950) on suomalaisen kirjallisuuden suuria nimiä. Hänet tunnetaan Kairanmaan kuvaajana ja ikuisena epäilijänä, joka istui huonosti mihinkään viitekehykseen. Haanpää oli myös toisinajattelija ja yhteiskuntakriitikko, joka maksoi kriittisyydestään kalliin hinnan: yksikään kustantaja ei suostunut julkaisemaan hänen kirjojaan moneen vuoteen ja osa hänen tuotannostaan julkaistiin vasta postuumisti. Taivalvaaran näyttelijä on Haanpään kymmenes teos ja viides romaani. Se on veijariromaani ja Noitaympyrän lailla vaellustarina.  Päähenkilönä on tällä kertaa Pate Teikkaa erikoisempi ilmestys. Arvo Lehikoisen pää on venynyt synnytyksessä hänen kotipaikkaansa

Gummerus 1964 Muiden illalla nukkuessa Martta haki halkeilleen peilin käteensä ja katsoi itseään pirtin hämärässä. Alastomaan vartaloon sattui vain muutama harva ikkunasta tuleva valonsäde. Paksuhko kaula. tukeva vartalo. Tukka oli tumma, miltei mustanhohtoinen, huulet täyteläisen paksut. Hän katseli itseään peilistä joka puolelta, pani viimein peilin pois ja kömpi takaisin vuoteeseensa. Isä-Juhanin ja äijän kuorsaus kuului tuvasta. Timo K. Mukan (1944–1973) esikoisteos Maa on syntinen laulu ilmestyi Mukan ollessa vasta 19-vuotias. Romaanissa kuvattu uskonnon ja seksuaalisuuden kuvaus koettiin 60-luvulla kovinkin rohkeaksi ja rienaavaksi, eikä Syntisen laulun myyttistä ja naturalistista pohjavirettä osattu asettaa oikein minkäänlaiseen kontekstiin kotimaisessa kirjallisuudessa. Romaani kuvaa pienen lappilaisen Siskonrannan kylän elämää vuodenkierron mukana.  Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa. Etualalla on Mäkelän talon tyttären Martan kasvu naiseksi ja hänen on

Gummerus 2011 437 sivua Veijariromaanin perimmäinen tarkoitus on arvostella aikansa yhteiskunnallisia epäkohtia. Tuomas Vimma (s. 1979) on valinnut neljännen romaaninsa aiheeksi rakennusalan ja sen lukuisat varjopuolet: veronkierron, asiakkaiden röyhkeän vedätyksen, halpatyövoiman ihmiskauppaa hipovat piirteet, rakentamisen ja remontoinnin tökerön huonon laadun. Eikä Vimma tyydy vain vihjaamaan mädännäisyyksistä – ne tehdään lukijalle täysin selviksi heti ensi sivuilta lähtien. Raksan päähenkilö Sami on insinööriopintonsa kesken jättänyt kolmikymppinen nahjus, joka pääsee ystävänsä suosittelemana projektipäälliköksi Hyperborea-nimiseen remonttifirmaan. Hyvämaineisen firman puikoissa häärää tarmokas nuori nainen, omistajan tytär Danika Stenhammar. Danikan reippaus tarttuu Samiinkin, joka aikuistuu romaanin edetessä huomattavasti. Työpäivät venyvät, eikä kaljoitteluun kavereiden kanssa löydy enää aikaa kuten ennen. Vimmaa on verrattu Juoppohullun päiväkirjoista tunnettuun Juha V