Siirry pääsisältöön

Petri Karra: Pakenevat unet


Gummerus 2012
286 sivua
– Mä haluaisin koiran.
– Siitä on niin paljon vaivaa. Ja sitä paitsi meillä on jo äiti.
Nadja ei ymmärrä veljensä huulta.
– Ei äiti oo koira.
– No ei oo, mut aika paljon hoidettavaa siinäkin on.
– Niin, mut koira olis varmaan paljon helpompi hoitaa. Ja koirat tottelee. Ne on kilttejä.
14-vuotias Nasta asuu narkkariäitinsä ja siskonsa kanssa itähelsinkiläisessä lähiössä. Koska äiti ei pysty huolehtimaan edes itsestään, jää vastuu kodista ja 6-vuotiaasta Nadjasta Nastan kontolle. Nasta käy kaupassa, tekee ruokaa, siivoaa, tuudittaa siskonsa uneen, lohduttaa ja hoitaa. 

Nastan ja Nadjan elämää seurataan vuorotellen Nastan ja tämän äidin, ajoittain myös naapurissa asuvan poliisi-Tuijan näkökulmista. Välillä kerronta siirtyy myös Nastan piirtämään mangasarjakuvaan, jonka pääosassa on Nastan alter ego Nahuk. Nahuk elää Pahan Valveen riivaamassa vuoristokylässä, jonka asukkaiden unet on varastettu ja valvominen johtaa varmaan kuolemaan. Nastan sarjakuva kasvaa romaanin edetessä sen rinnakkaiskertomukseksi.
Elämässä pitää olla jotain odotettavaa. Mielellään hyvää. Toiseksi mielellään pahaa. Sillä pahinta on se, ettei odota mitään. Silloin on käytännössä kutsunut kuoleman kylään, eikä kuolema kuulu niihin, jotka jättävät vastaamatta kutsuun.
Petri Karran (s. 1969) kolmannen romaanin aihe ja asetelma on sama kuin Markus Nummen Karkkipäivässä (2010) tai Mari Mörön Kiltin yön lahjoissa (1998). Kuinka paljon laiminlyödyt lapset kestävät? Milloin ja miten heidän elämäänsä tulisi puuttua?

Pakenevat unet kuvaa Nastan ja Nadjan elämää visuaalisesti ja väistämättäkin tunteisiin vedoten. Jostain syystä – en oikein tiedä mistä – se jää kuitenkin hivenen ulkokohtaiseksi, kuin retkeksi alemman yhteiskuntaluokan elämään. Nastan näkökulma tuo tarinaan kuitenkin läsnäolon tuntua ja särmää. Ollaan lähellä perustarpeita: ruokaa, unta, välittämistä.

Petri Kotwican ohjaama, Pakeneviin uniin pohjautuva elokuva tulee ensi-iltaan syksyllä 2013.


Muualla:
Hesarin arvostelu
Kaiken voi lukea!
Rakkaudesta kirjoihin
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...
2 kommenttia
Lue lisää

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin...
Lähetä kommentti
Lue lisää