Siirry pääsisältöön

Klassikot

1. Sara Wacklin: Sata muistelmaa Pohjanmaalta (Hundrade minnen från Österbotten 1844-45)
2. Teuvo Pakkala: Vaaralla (Kivekäs 1891) ja Lapsia (Otava 1895)
3. Juho Koskimaa: Pohjalaisia ja peräpohjalaisia (Pohjolan kustannus 1920)
3. Ilmari Kianto: Punainen viiva (Otava 1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (Otava 1924)
4. Samuli Paulaharju: Tunturien yöpuolta (WSOY 1934)
5. Martta Haatanen: Kirkastettu sydän (Gummerus 1943)
5. Pentti Haanpää: Taivalvaaran näyttelijä (Gummerus 1938) ja Jutut (Otava 1946/1952)
6. Annikki Kariniemi: Poro-Kristiina (Otava 1952)
7. Paavo Rintala: Pojat (Otava 1958)
8. Matti Hälli: Humoristin muistikirja (Otava 1954) ja Lassinkallio (Otava 1959)
9. Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu (Gummerus 1964)
10. Anu Kaipainen: Arkkienkeli Oulussa (WSOY 1967)
11. Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista (WSOY 1974)
12. Anna-Maija Ylimaula: Papintyttö (WSOY 1976)
13. Joni Skiftesvik: Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (WSOY 1983) ja Pystyyn haudattu (WSOY 1984)
14. Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki  (Weilin+Göös 1985) ja Unohdettu vartti (Weilin+Göös 1986)
15. Antti Hyry: Kertomus (Otava 1986)
16. Kaari Utrio: Vaskilintu (Tammi 1992)
17. Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä (Populärmusik från Vittula 2000. Suom. Outi Menna. Like 2001)
18. Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi (Like 2003)

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin