Siirry pääsisältöön

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista




Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen, jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti.

Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja-sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.
 

Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkkaaminen. Avioliitto on väljähtänyt: Oskari korkeintaan murahtelee vaimolleen ja pettää häntä nuoren puotineidin kanssa. Salmen ja Oskarin kaksi tytärtä ovat jo aikuisia.

Vaikuttaako mielenkiintoiselta? Minun kuvaukseni perusteella ehkä ei, mutta Joenpelto osaa kuvata kirjansa ajan ja ihmiset kiinnostavasti. Hän maalaa vuolasta ja vivahteikasta virtaa, jossa on tyyliä ja jännitteitä sekä monisärmäisiä henkilöhahmoja, jotka kehittyvät juonen edetessä. Nykylukijasta saattaa kuitenkin vaikuttaa hieman erikoiselta se, että Salme ja Oskari kuvataan jo ikääntyneinä ihmisinä, vaikka Salme on kirjan alussa 47-vuotias ja Oskari vähän vaille 50.

Oskari Hänninen yrittää kaikkensa päästäkseen arvostettuun asemaan ja aloittaa talohankkeen paikallisen talollisen Julinin kanssa. Myös tyttäret on valjastettu isänsä nousukasprojektiin: heille pitää saada kunnialliset ja ihanteelliset puolisot, joista olisi hyötyä Hännisen bisneksissä. 


Keskeinen henkilö on myös Tilda Grönroos eli Tilta Kröönruusi on Salmen serkku ja lapsuudenystävä, sydämeltään tulenpalava kommunisti. Tildan kautta Joenpelto osoittaa luokka-ajattelun voimakkuuden. Sota on erottanut Salmen ja Tildan toisistaan, eikä häviäjän osa ole häävi, sen Tilda joutuu karvaasti kokemaan. Tildan sananvalmiutta ja kiivaspuheisuutta eivät vastoinkäymiset ole kuitenkaan lannistaneet, vaan Lohjan seudun murre on verevimmillään juuri hänen puhumanaan. Oululaisena voi vain ällistellä, miten taitavasti sekä Eeva Joenpelto että Liisamaija Laaksonen tämän puheenparren taitavat. 


Kirjallisuuhistorioissa Joenpeltoa luonnehditaan historiallisen laajan epiikan perinnönjatkajaksi, Väinö Linnan ja Lauri Viidan seuraajaksi. Mutta erotuksena Linnasta ja Viidasta, Joenpellolla keskiössä on vahva ja sitkeä nainen. 

Eeva Joenpelto ei kuitenkaan pitänyt siitä, että häntä kutsuttiin naiskirjailijaksi tai vahvojen naisten kuvaajaksi. Tästä huolimatta hän tuli kirjoittaneeksi yhden merkittävimmistä romaanisarjoista, jossa yhteiskunnan muutosta kuvataan juuri naisten kautta. Näin Joenpeltoa on analysoinut kirjallisuuden professori emerita Liisi Huhtala.


WSOY 1974

289 sivua

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin