Siirry pääsisältöön

Pirkko Mattila: Auksuuni


Omakustanne 2012
271 sivua

Auksuuni, mikä ihmeen auksuuni? Minulle entuudestaan tuntematon sana tarkoittaa siis huutokauppaa. En tätä entuudestaan tiennyt, vaikka olenkin avojalakanen oululainen. Oppia ikä kaikki.

Auksuuni kertoo Oulun seudulla vaikuttaneen Mattilan suvun vaiheista 1800-luvulta aina nykypäiviin. Tarinan keskushenkilöinä ovat opettajana työskentelevä Arvi, hänen vaimonsa Anna sekä heidän poikansa Eero. Arvilla ja Eerolla on erityisen läheinen suhde, ja Arvi huolehtii pojastaan paljon aikana jolloin miesten osallistuminen kodin askareisiin ja lastenhoitoon ei ollut mitenkään kovin tavallista.

Suvun varhaisimmat vaiheet sijoittuvat Oulun merenkulun mahtivuosiin 1800-luvun loppupuolelle. (Samoin kuin Paula, olisin minäkin lukenut mielellään enemmän merimieselämästä, niin elävästi sitä Auksuunissa kuvataan.) Perämies Emmanuel Pelkolin seilaa maailman merillä ja ostaa Lontoossa huutokaupasta harmonin:
Immu ihaili ostoksensa huolellisesti tehtyä puutyötä ja ajatteli sen komeana huonekaluna kotinsa kamarissa. - - Jouluna hän sytyttäisi kynttilät, tyttö soittaisi, ja hän istuisi Kaisan kanssa kuuntelemassa taivaallisia säveliä. Ja olisihan se poikakin kotona jouluaikaan, kun merikoulua kävi.

Merillä seilaa myös Isak Mattila, joka asettuu uransa jälkeen Ouluun ja nai Immun tyttären, Maria Sofian. Heidän kolmesta lapsestaan vain yksi jää eloon. Hän on Arvi, Pirkko Mattilan tuleva appi.

Isak Mattilan Amerikankin kolunnut matka-arkku ja Immun harmoni, jota Immu ei ehdi koskaan kotonaan nähdä, ovat romaanissa sukupolvia yhdistäviä elementtejä ja tavallaan myös vertauskuvia sille, miten elämä kaikessa rajallisuudessaan kuitenkin aina jatkuu. Tällaisessa historiankuvauksessa kirjoitetaan näkyviin se mikä virallisista historiankirjoituksista uupuu: arjen kulttuurihistoria, tavallisten ihmisten ajatukset ja askareet. Romaanissa on hienosti esillä myös entisajan oululainen miljöö puutaloineen, kouluineen ja toreineen.

Auksuuni on oululaisen Pirkko Mattilan toinen historiallinen romaani. Esikoisteoksen Perämeren Sofia (2009) päähenkilön esikuvana on Mattilan oma isoäiti, joka toimi kauppiaana viime vuosisadan alun Kemissä. 

Erityistä huomiota kiinnitin Auksuunin huoliteltuun ulkoasuun sekä tyylikkääseen taittoon.

Kommentit

  1. Hienosti kirjoitettu ja kuvattu, Jaana! :-)

    Tosiaan Auksuunissa oli merkittävää myös isän yksinhuoltajuus sodanjälkeisinä vuosina, kun yksinhuoltajia oli muutenkin vähän ja erittäin epätyypillisesti se oli mies! Mattilat kestivät hienosti yhteisön paineet ja panettelut. :-)

    VastaaPoista
  2. Ihana uusi ulkoasu muuten täällä blogissasi <3!

    VastaaPoista
  3. Kiitos! :)

    Mulla on omakustanteita kohtaan aika paljon ennakkoluuloja, näen niitä niin paljon työssäni. Auksuuni erottuu joukosta edukseen. Kirja oli myös yllättävän dramaattinen: en voinut lukea sitä itkemättä.

    VastaaPoista
  4. Ahaa, Mattila on siis kirjoittanut niin miehen kuin omankin suku(laise)nsa vaiheista. Mukavaa, että sinäkin esittelit omakustanteen.

    Kirjan kansi tosiaan on tyylikäs, samoin sinun uudistunut blogi-ilmeesi!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Jaana, että arvioit omakustanteeni! Ei se ole tekstin laadusta kiinni mitä kustantajat hyväksyvät. Perämeren Sofiaa tarjosin monille kustantajille Auksuunia en edes tarjonnut. Molempien kirjojeni ulkoasusta ja taitosta vastasi graafikko Petteri Lehtinen, ammattimies. Esittelen kirjaani kirjamessuilla 16.-20.8.2012

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin

Heidi Köngäs: Luvattu

Ohjaaja ja kirjailija Heidi Köngäs (s. 1954) tarkastelee tänä syksynä ilmestyneessä romaanissaan Sandra Suomen sisällissotaa tavallisen ihmisen näkökulmasta. Romaanin päähenkilönä on vahva, rohkea ja työtä pelkäämätön nainen, kuten on ollut kautta Köngäksen koko tuotannon – alkaen jo esikoisromaanista Luvattu . Näihin naisiin olen tykästynyt, ja uskaltaisin jopa väittää, että heistä saa lukijakin voimaa.  Luvattu kuvaa kiellettyä rakkautta 1800-luvun lopun maalaiskylässä. Köngäs on saanut aiheen oman sukunsa historiasta. Tarinan minäkertojan, nuoren Maijan esikuvana on ollut kirjailijan isoisän äiti. Hänet oli kuulutettu vaimoksi miehelle, joka menetti mielenterveytensä. Isoäiti, silloinen nuori piika, sai peruttua avioliiton ja perusti myöhemmin perheen toisen miehen kanssa. Maija on piikana isossa talossa ja kihlattu Antti-rengille. Isäntä on luvannut nuorelleparille torpparinpaikan ja Antti on lähtenyt ratatöihin hirsirahoja tienaamaan. Maijan mielessä Antin paikan onkin ot

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To