Siirry pääsisältöön

Tekstit

Fay Weldon: Naispaholaisen elämä ja rakkaudet

Otava 1986 Suom. Eva Siikarla 256 sivua Naispaholaisen elämä ja rakkaudet ( The Life and Loves of a She-Devil , 1983) on brittikirjailija Fay Weldonin (s. 1931) tunnetuin romaani ja sen pohjalta on tehty myös elokuva ja televisiosarja. Avaan tällä kirjalla osaltani myös Lukulampun kesäkirjahaasteen . Pelastin Naispaholaisen kirpparille menevästä kassista ja onnittelin itseäni erinomaisesta löydöstä: onhan kyseessä klassikko, jonka jokaisen vähänkään kirjallisuudesta kiinnostuneen tulisi ehdottomasti lukea!  Romaanin nimihenkilö Ruth Patchett on tumma ja kolhonnäköinen, lähes kaksimetrinen jättiläisnainen. Hänellä on perhe – mies ja kaksi lasta – mutta rakkautta ei nimeksikään. Mies pettää häntä avoimesti ja lopulta hylkää siron ja sievän kirjailijattaren vuoksi. "Mary Fisher on pieni ja sievä ja siroluinen, taipuvainen pyörtyilemään ja itkeskelemään, ja makaamaan miesten kanssa teeskennellen ettei tee sellaista." Naiseus määrittyy Naispaholaisessa korostetusti ulkonä...

Juuli Niemi: Tuhat tytärtä

Otava 2015 93 sivua Olipa onni, että pisaratomaatit itkivät tämän runokirjan päälle. Jouduin korvaamaan sen kirjastolle ja sain turmeltuneen teoksen itselleni. Nyt voin palata Juuli Niemen valloittaviin säkeisiin milloin vain.  Niemen edellisten teosten tapaan Tuhannen tyttärenkin keskiössä ovat tytöt. Kertojana toimii katraan kuopus, vilpitön ja ihmisten hyvyyteen sinnikkäästi uskova ”koko maailman pikkusisko”. Vaikka vanhempien polut erkaantuvat, niin tyttäret pitävät yhtä ja tästä yhteisöllisyydestä muodostuu koossapitävä voima. Veljiä näillä siskoilla on vain yksi. Toiset siskot tiesivät tietenkin paremmin mutta eivät kertoneet kenellekään että kukkien sisko oli puheväleissä kuun kanssa että heinäkuun herkimmät ruusut kasvoivat hänen korviensa takaa. Lyhytproosasta lyriikkaan vaihtelevan runoelman tunnelma varioi leikittelevästä sentimentaaliseen, nostalgisesta riehakkaaseen. Monesta kohdin pilkistävät satujen hyvät ja pahat arkkityypit. ”Pienin sisko rakastaa aina e...

Kirjan ja ruusun päivä 23.4.2015

Ensi torstaina, 23. huhtikuuta, vietetään jälleen Kirjan ja ruusun päivää . Päivän nimikkoteoksen, joka on tänä vuonna Kari Hotakaisen Kantaja , saa kaupan päälle 23.–25.4., kun ostaa kirjoja vähintään 15 eurolla. Tässä kuusi kirjavinkkiä kirjastonhoitajalta: Aikuisille: Anneli Kanto: Pyöveli . Gummerus 2015 Historiaa mielenkiintoisesta näkökulmasta tarkasteleva lukuromaani on uskottava sekä yksityiskohdissa että juonessaan, joka pitää otteessaan loppuun saakka.  Kimmo Oksanen: Kasvonsa menettänyt mies . WSOY 2015 Kun prinssistä tuleekin hirviö, avautuu elämään väistämättä uudenlainen näkymä. Kaunistelematon tarina kasvaa yksityisestä  tragediasta yhteiskunnalliseksi kannanotoksi. Lauri Ahtinen: Homepäiväkirja . Like 2015 Särmikäs sarjakuvaromaani homepainajaisesta, jossa on myös vahvoja ironian sävyjä. Lapsille: Essi Kummu: Harjoituspusuja . Tammi 2015 Kertomus Eliaksen ensimmäisestä ihastuksesta on omistettu kaikille, jotka pelkäävät ensimmäistä suudelmaa. S...

Antti Tuuri: Jokivarsien kansa sodassa

Pohjoinen 1994 216 sivua Antti Tuurin mittava tuotanto sisältää kaunokirjallisten teosten lisäksi dokumenttiteoksia, erilaisia historiikkeja, elämäkertoja, matkakertomuksia ja mm. elokuvakäsikirjoituksia. Jokivarsien kansa sodassa on haastatteluaineistoon pohjautuva, Pohjois-Pohjanmaan ihmisten kertomus sotavuosista: talvisodasta, välirauhan ajasta, jatkosodasta ja Lapin sodasta. Kansilieve kertoo kirjan saaneen alkunsa iiläisten veteraanijärjestöjen aloitteesta. Muutaman rivin ja korkeintaan parin sivun mittaisista katkelmista syntyy sotien vaiheita noudattava, kronologinen kokonaisuus. Kirjan lopussa on lista kaikista kirjaan haastatelluista, mutta mistään ei käy ilmi, kuka minkäkin tarinan on kertonut. Kerrontaratkaisu vaatii hieman totuttelua, mutta yhdessä muistikuvista muodostuu autenttinen ja vivahteikas todistus sodanaikaisesta elämästä. Kotiseutu on läsnä rintamallakin: ”Tunnussana meillä oli Bio Kiistola”. Mikään urotekojen ylistyslaulu JKS ei ole, vaikka niistäkin tie...

Sanni Purhonen: Ihmiskoirat

Daimon 2014 46 sivua Sanni Purhosen (s. 1983) runoissa tasapainoillaan kapealla alustalla. Elämä on niissä kuin vähän tärähtänyt valokuva, sijoiltaan nyrjähtänyt ja helposti särkyvä. Pienet hetket rinnastuvat lakoniseen, aavistuksen dystooppiseen tunnelmaan. Lopun aikoja tässä elellään, mutta ironisen ymmärryksen sävyttämänä: "Istuminen tappaa / nukkuminen pitää hengissä vain väliaikaisesti". Kokoelma on jaettu neljään osaan: Haavoittunut talvi, Maailmanpyörä, Leninin patsas ja Ihmiskoirat. Haavoittuneen talven kuvat ovat groteskeja ja paikoin vähän kuluneitakin. Leninin patsaassa vuosi taittuu kaikkialle valonsa tunkevaan kevääseen ja Ihmiskoirissa päivä painuu iltaan, joka "on täynnä omituista naurua / ihmiskoirat nilkuttavat katulamppujen alla. Tulee mieleen Kauko Röyhkän biisi Helvetti , jossa rampa klenkkaa pitkin hiekkatietä ja höpisee itsekseen. Harmittavan usein runojen asetelma ja kertojan havainnot jäävät nupulleen. Tulee olo, että tästä tai tuosta olisi...

Anneli Kanto: Pyöveli

Gummerus 2015 387 sivua Tuomari on kaikkien yläpuolella. Mutta tuomarinkin yläpuolella on pyöveli, sillä ilman häntä ei rikollista rangaista. Tuomari ratkaisee, kuka on tehnyt pahan teon, varastanut, väärentänyt, puhunut valhetta tai tappanut. Hän määrää syylliselle rangaistuksen, mutta laki ei toteudu ilman pyöveliä, joka on tuomarin oikea käsi. Aina eivät pyövelin mestaamat olleet paatuneita rikollisia tai pahantekijöitä. Monesti tuomiolla oli lapsensurmasta syytettyjä, epätoivoisia neitoja tai noituudesta epäiltyjä, yleensä köyhälistöön kuuluvia naisia. Oikean ja väärän raja oli ja on edelleen suhteellinen ja muuttuva. Tosielämästä tiedetään, että esimerkiksi oulunsalolainen piika Anna Laurintytär Muikku varasti alttarivaatteen kertomansa mukaan oululaisen kauppiaanvaimon noitumana. Pyövelissä noitavainojen lietsoma hulluus pääsee valloilleen vasta romaanin loppupuolella. Sitä ennen seurataan Johannin oppivuosia isänsä ammattiin, pyöveliksi. Toinen tarinan keskeinen henkilö ...

Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti

WSOY 2015 327 sivua Piha on yhtä savista velliä. Hän hoipertelee eteenpäin Jaskan käsipuolessa. Korot tarttuvat maahan kuin imukupit. Mokkakengät menevät pilalle. Mistä saisi kumisaappaat. Miltä täällä näyttää kesällä. Tuleeko kesä? Esikoisteoksessaan Kadonnut ranta (2012) Tiina Laitila Kälvemark kirjoitti juuriltaan irronneista ihmisistä, joita menneisyys pitää kuitenkin tiukasti otteessaan. Sama teema jatkuu Karkulahdessa : Venäläinen (tai oikeammin inkeriläinen) Vera tulee Karkulahden taloon vaimoksi ja saa kaupan päälle myös miehensä äkeän äidin. Karkulahti on kuvaus paitsi peräkammarin pojan ja tuontivaimon avioliitosta, niin myös ikiaikainen kertomus miniän ja anopin suhteesta. Jaskan äiti Elisabet nousee toiseksi päähenkilöksi Veran rinnalle. Hänellä on omat salaisuutensa, kuten myös monella muulla romaanin henkilöllä. Tarinassa ei ole yhtä selkeää käännekohtaa, vaan niitä on useita eri ajoissa ja paikoissa. On valintoja, tekoja, kai silkkaa sattumaakin.  Kirjan...