Satu Grönroos: Lumen syli

Atena 2012
311 sivua

Eletään vuotta 1968. Helmi menee ensimmäiselle luokalle kansakouluun. Koulutaipale alkaa kuitenkin kovin surullisesti, sillä Helmin paras ystävä Mirjami jää auton alle ja kuolee.

Helmi on yksinäinen lapsi. Äidillä ei ole hänelle aikaa tai ymmärrystä, isästä ei ole tietoakaan. Nuorella Kaarina-opettajalla on riittämiin jo omassa elämässään. Veljet Timo ja Tommi eivät huoli pikkusiskoa leikkeihinsä, ja selvin päin mukavaa, jo aikuista Pena-veljeä vievät epämääräiset bisnekset. Helmille jää vain mielikuvitusmaailma, jossa Mirjamikin on elossa ja mukana Helmin leikeissä.

Lapsuus on kohtuullisen paljon käsitelty aihe kirjallisuudessa, ja esimerkiksi Hannu Väisäsen ja Mari Mörön lapsikuvaukset ovat muodostuneet nykykirjallisuuden klassikoiksi. Grönroosin tavassa kuvata pienen Helmin todellisuutta on kuitenkin persoonallista virettä ja siten myös uskottavuutta ja koskettavuutta. Helmiin ja Kaarinaan on helppo suhtautua myötäeläen, eikä sinällään masentavista tapahtumista tai rikkinäisestä elämänmenosta muodostu kaiken pimentävää ahdistusta.

Lumen sylissä on paljon sävyjä ja sen kerronta etenee Helmin ja Kaarinan vuorottelevin näkökulmin jouhevasti. Ainoa asia joka jäi minulta ymmärtämättä, oli Kaarinan miehen kohtalo. Liittyikö siihen jotain häpeällistä? Oliko Antero osallisena siihen, mitä Helmin luokkakaverille Saaralle tapahtui?

Lumen syli on vaasalaisen Satu Grönroosin (s. 1961) esikoisteos. Kirjasta kiinnostuneiden kannattaa katsoa myös kirjailijan haastattelu Aamun kirjassa. Suloinen Helmi ja hänen taidolla kuvattu miljöönsä saa minulta neljä tähteä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat. Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala osoittaa sen m

Lue lisää

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin

Lue lisää

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta: Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään. Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Lue lisää

Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Hae tästä blogista