Kerran vuodessa työpaikallani Oulun kaupunginkirjastossa kerätään menneen vuoden kirjallinen anti yhteen. Tänä vuonna Kirjasatoa -tapahtuma on jaettu kahteen osaan: torstaina 4.2.2016 aiheena on vuonna 2015 ilmestynyt kaunokirjallisuus ja siitä viikon päästä torstaina 11.2. on tietokirjojen vuoro. Kirjasaari, lasten ja nuorten kirjallisuuden esittelytilaisuus järjestetään 16.2.2016.
Allekirjoittanut valitsi tällä kertaa esiteltäväkseen kotimaisia esikoisteoksia. Niitä onkin tullut luettua sitten muutama. Erityisesti mieleeni ovat jääneet Esa Mäkisen dystopia Totuuskuutio (Otava), Laura Lehtolan koskettava Pelkääjän paikalla (Otava). Oululaisen Minna Mikkosen Kivenkerääjät (Minerva) on parhaillaan kesken.
Satu Piispa-Hakalan Pieniä sankaritekoja lojui koko syksyn must read -kasassani, enkä päässyt sen kanssa alkua pidemmälle, mutta kun sain sen sitten kertaalleen kunnolla käyntiin, niin luin kirjan suorin tein loppuun saakka. Sivuja romaanissa on toki vain 154, mutta se ei ole kaunokirjalliselle teokselle mikään puute, pikemminkin päinvastoin. Monessa romaanissa olisi tiivistämisen varaa, mutta Sankaritekoja on tässä suhteessa moitteeton. Se ei sorru jaaritteluun, eikä tarina polje missään vaiheessa paikoillaan.
Tökkään takaoven auki ja säikäytän jonkin. Se jokin älähtää kaatuessaan biojätelaatikkoon.Ensimmäisenä Sankaritekojen henkilöistä esitellään ekoaktivisti Anna, joka pyrkii minimoimaan kulutuksensa kaikin mahdollisin ja välillä mahdottomiltakin vaikuttavin tavoin. Syvemmälle Annan taustaan päästään vähän ennen kirjan puoltaväliä, jolloin estradille astuvat Annan vanhemmat Marja-Leena ja Hannu. Kumpikin heistä kaipaa elämäänsä uutta suuntaa ja virettä, joka yllättäen löytyy tyttären kannattamien aatteiden parista. Anna jää kuitenkin lopulta arvoitukseksi, vaikka hän onkin Sankaritekojen primus motor.
– Herranen aika. Sattuks sua?
Biolaatikon suulta näkyy kaksi jalkaa. Tartun toiseen ja vedän. Jalan jatke kiroilee ja päästän irti. Jalat katoavat laatikon sisään.
– Oletko kunnossa, kysyn laatikkoon kurkistaessani. Hedelmäjätteen päällä makaa tyttö, joka pitelee vyötäröään.
– Anteeksi.
Tyttö ei sano mitään. Hän näyttää linnunpojalta, joka on pudonnut pesästä.
Kaikki episodimaisen romaanin tarinat eivät suinkaan kutoudu samaan kerään, mutta sen moniäänisyys toimii kuitenkin kokonaisuutena. Temaattisella tasolla päällimmäisenä on ihmisen ja luonnon epävireinen yhteiselo, jos kohta romaani kysyy myös, mitä ja kuinka paljon ihminen tarvitsee saadakseen riittävän hyvän elämän.
Satu Piispa-Hakala (s. 1979) on juvalainen kirjallisuusterapiaohjaaja ja Pieniä sankaritekoja on hänen esikoisromaaninsa. Se on oikein lupaava avaus kirjalliselle uralle.
Kustannus Aarni 2015
154 sivua
Toisaalla:
Kiiltomato
Keskisuomalainen
Tykkäsin kirjasta tosi paljon :)
VastaaPoistaMinäkin tykkäsin tästä todella paljon, episodimaisuus ja aihe olivat todella hyviä juttuja. :)
VastaaPoista