Oulujoen pohjoisrannalla sijaitseva Tuira on yksi Oulun
suurimmista kaupunginosista. Kaupungin keskustaa ja Tuiraa erottavat vain Merikosken
sillat. Nykyään kerrostalovaltainen alue oli ennen idyllinen puutalojen ja kauniiden
piha-alueiden miljöö, jonka 1960- ja 1970-luvuilla alkanutta hävitystä on
vaikea ajatella ilman pistosta sydämessä.
Kirjailija Matti Hälli toi Tuiran kaunokirjallisuuteen, mutta
muunlaista Tuiraa käsittelevää kirjallisuutta löytyy yllättävän vähän – Tuira
olisi ilman muuta ansainnut oman historiikkinsa. Löysin kuitenkin kirjastosta
Seppo Koivupuron muistelmateoksen Elämääni sanoin ja kuvin, jossa hän kertoo
lapsuudestaan ja nuoruudestaan 1930- ja 1940-lukujen Tuirassa.
Seppo Koivupuro syntyi marraskuun 10. päivä 1931 kotonaan
Koskitie 34:ssa.
Kaikki lapsuuteni ja nuoruuteni muistot liittyvät luonnollisesti monin tavoin pieneen ja vaatimattomaan kotimökkiimme Tuirassa, Merikosken alajuoksulla, Kuurojen koulun naapurustossa. - - Oulujoen rantaan oli matkaa tien ylitse vain satakunta metriä, joki laski juuri kohdallamme monien saarten pirstomaan merenlahteen, jota kutsuttiin Hartaanseläksi.
Perheen isä työskenteli kuorma-autonkuljettajana. Äiti hoiti
kotona lapsia, joita oli kaikkiaan neljä, Seppo kuopuksena. Ansiotyössä Anna-äiti kävi
aina kun sellaista oli tarjolla: kenkiä hän neuloi Tuirassa sijainneilla
Niemelän ja Pikkaraisen kenkätehtailla, Merikosken voimalaitostyömaalla hän oli
maatyöntekijänä ja Kuurojen koululla pyykkituvan hoitajana. Hän ompeli myös
flanellisia aluspaitoja kaupungissa vaatetusalan liikettä pitäneelle Hamidullahin
perheyritykselle. (Sama liike mainitaan muuten myös Joni Skiftesvikin romaanissa
Lipsauttajat.) Tähän puuhaan lapsetkin osallistuivat ompelemalla nappeja.
Koivupuron näkökulma lapsuuteensa on maanläheinen ja arkisten sattumusten värittämä. Lähellä virtaava Oulujoki on keskeisessä roolissa jokapäiväisessä elämässä. Pyykki pestiin kesäisin ”turkistehtaan rannassa” ja polttopuut haettiin veneellä lähisaarista, pääasiassa Lammassaaresta. Piharakennuksessa tai liiterin vintillä oli kesäisin myös vuokralaisia, ”kortteerimiehiä”, jotka työskentelivät Oulujoen uitolla.
1930-luvulla elettiin varsin omavaraisesti, mutta ei sentään missään luontaistaloudessa. Osulassa tai torilla käytiin lähes päivittäin. Radio hankittiin hieman ennen talvisodan alkamista syksyllä 1939. Sotavuosina Koivupuroilla oli kotieläiminä vasikka, kanoja, lampaita ja jopa sikojakin. Nykyään karjuja näkee Tuirassa vain paikallisten juottoloiden patioilla.
Koivupuron kotitalo purettiin 1974 tai 1975.
Omakustanne 2008
72 sivua
Toisaalla Tuirasta:
Ilkka Tuomaala: Puu-Tuirasta kerrostaloalueeksi (historian pro gradu -tutkielma, 2015)
Koivupuron näkökulma lapsuuteensa on maanläheinen ja arkisten sattumusten värittämä. Lähellä virtaava Oulujoki on keskeisessä roolissa jokapäiväisessä elämässä. Pyykki pestiin kesäisin ”turkistehtaan rannassa” ja polttopuut haettiin veneellä lähisaarista, pääasiassa Lammassaaresta. Piharakennuksessa tai liiterin vintillä oli kesäisin myös vuokralaisia, ”kortteerimiehiä”, jotka työskentelivät Oulujoen uitolla.
1930-luvulla elettiin varsin omavaraisesti, mutta ei sentään missään luontaistaloudessa. Osulassa tai torilla käytiin lähes päivittäin. Radio hankittiin hieman ennen talvisodan alkamista syksyllä 1939. Sotavuosina Koivupuroilla oli kotieläiminä vasikka, kanoja, lampaita ja jopa sikojakin. Nykyään karjuja näkee Tuirassa vain paikallisten juottoloiden patioilla.
Koivupuron kotitalo purettiin 1974 tai 1975.
Omakustanne 2008
72 sivua
Toisaalla Tuirasta:
Ilkka Tuomaala: Puu-Tuirasta kerrostaloalueeksi (historian pro gradu -tutkielma, 2015)
Tämä voisikin olla nykyiselle tuiralaiselle mielenkiitoinen kirja :)
VastaaPoista