Siirry pääsisältöön

Rosa Liksom: Hytti nro 6


 WSOY 2011
186 sivua
 

”Kaikki on liikkeessä: lumi, vesi, ilma, puut, pilvet, tuuli, kaupungit, kylät, ihmiset ja ajatukset.”

Juna matkaa halki 1980-luvun suuren ja mahtavan Neuvostoliiton, Moskovasta Mongoliaan, päätepysäkkinä Ulan Bator. Rosa Liksom on palannut aiempien teostensa Go Moskova Gon ja Väliasema Gagarinin maisemiin. Hytti nro 6:n ote on vain vähemmän äkkiväärä ja enemmän sisäistä todellisuutta painottava.

Matkaa tekevät suomalainen opiskelijatyttö ja venäläinen keski-ikäinen mies, "stahanovilainen lihakone ja betonisankari", joka ahdistelee, puhuu törkeyksiä ja juopottelee. Ohi vilisevät rähjäiset kylät ja kitukasvuinen, osin piloille saastutettu, mutta siltikin vaikuttava taiga. Välillä juna pysähtyy ja eripariset matkustavaiset käyvät toreilla ja kapakoissa. Lukijalle avautuu sipulin- ja vodkantuoksuinen, karhea neuvostotodellisuus, jonka Liksom on kietonut seesteiseen melankoliaan.

Rumankauniista estetiikasta ja tsehovilaisesta tunnelmasta neljä ja puoli tähteä. Hytti nro 6 asettuu Liksomin tuotannossa kärkikaartiin, ja näkisin sen kovin mielelläni Finlandia-ehdokkaana.

Kommentit

  1. Hei! Hauskaa löytää uusi blogi! Kiinnostaisi tämä Liksomin uutuus todenteolla. Hienosti määritelty "rumankaunista estetiikkaa ja tsehovilaista tunnelmaa".

    VastaaPoista
  2. Liksomin uutukaista on ilo suositella. Hytistä huomaa kyllä, että kirjailija tuntee kuvaamansa miljöön ja elämäntavan hyvin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin