Teos 2011
233 sivua
Sota on otollinen aihepiiri kaunokirjallisuudelle: dramaattisia käänteitä, äärimmäisiä tunteita, moraalisia kysymyksiä, selviämisiä, kuolemaa. Finlandia-ehdokkaaksi valikoitunut Jenni Linturi (s. 1979) on yksi niistä tämän syksyn nuorista naiskirjailijoista, jotka ovat tarttuneet sotaan. Toinen paljon esillä ollut nimi on tietenkin Katja Kettu ja hänen Lapin sotaan sijoittuva romaaninsa Kätilö (WSOY).
Sekä Linturi että Kettu tuovat uutta, tuoretta näkökulmaa perin patriarkaattiseen aiheeseen. Osattiin toki ennekin: esimerkiksi Annikki Kariniemi ja Anu Kaipainen ovat kuvanneet sotaa mielenkiintoisista näkökulmista.
Jenni Linturi kuljettaa tarinaansa kahdessa ajassa: 79-vuotias Antti Vallas on dementoitunut ja vaimonsa ja tyttärensä huolenpidon varassa. Antin nykyhetken läpi kuultavat palvelusvuodet natsi-Saksan Waffen-SS-joukoissa. Antin sodassa ei ole sankareita tai isänmaallisuutta, on vain tekoja ja tapahtumia ja niiden synnyttämää syyllisyyttä, joka on kovin raskas taakka loppuelämäksi.
Antin serkku Kaarlo näkee ajan ja identiteetin kerroksisuuden:
Jotkut sanoivat, että mennyt on mennyttä, mutta he olivat väärässä. Kaarlo tiesi paremmin. Mennyt ei koskaan ollut vain mennyttä. Se oli myös nykyhetkeä ja tulevaa. –
Jenni Linturi sanoo vähässä paljon, miltei aforistisesti. Henkilökuvaukseen niukkuus tuo lievähkön paperisen vaikutelman. Genreä uudistavasta otteesta ja omaäänisestä kerronnasta kuitenkin kolme ja puoli tähteä.
233 sivua
Sota on otollinen aihepiiri kaunokirjallisuudelle: dramaattisia käänteitä, äärimmäisiä tunteita, moraalisia kysymyksiä, selviämisiä, kuolemaa. Finlandia-ehdokkaaksi valikoitunut Jenni Linturi (s. 1979) on yksi niistä tämän syksyn nuorista naiskirjailijoista, jotka ovat tarttuneet sotaan. Toinen paljon esillä ollut nimi on tietenkin Katja Kettu ja hänen Lapin sotaan sijoittuva romaaninsa Kätilö (WSOY).
Sekä Linturi että Kettu tuovat uutta, tuoretta näkökulmaa perin patriarkaattiseen aiheeseen. Osattiin toki ennekin: esimerkiksi Annikki Kariniemi ja Anu Kaipainen ovat kuvanneet sotaa mielenkiintoisista näkökulmista.
Jenni Linturi kuljettaa tarinaansa kahdessa ajassa: 79-vuotias Antti Vallas on dementoitunut ja vaimonsa ja tyttärensä huolenpidon varassa. Antin nykyhetken läpi kuultavat palvelusvuodet natsi-Saksan Waffen-SS-joukoissa. Antin sodassa ei ole sankareita tai isänmaallisuutta, on vain tekoja ja tapahtumia ja niiden synnyttämää syyllisyyttä, joka on kovin raskas taakka loppuelämäksi.
Antin serkku Kaarlo näkee ajan ja identiteetin kerroksisuuden:
Jotkut sanoivat, että mennyt on mennyttä, mutta he olivat väärässä. Kaarlo tiesi paremmin. Mennyt ei koskaan ollut vain mennyttä. Se oli myös nykyhetkeä ja tulevaa. –
Jenni Linturi sanoo vähässä paljon, miltei aforistisesti. Henkilökuvaukseen niukkuus tuo lievähkön paperisen vaikutelman. Genreä uudistavasta otteesta ja omaäänisestä kerronnasta kuitenkin kolme ja puoli tähteä.
Kommentit
Lähetä kommentti