Siirry pääsisältöön

Jenni Linturi: Isänmaan tähden

Teos 2011
233 sivua

Sota on otollinen aihepiiri kaunokirjallisuudelle: dramaattisia käänteitä, äärimmäisiä tunteita, moraalisia kysymyksiä, selviämisiä, kuolemaa. Finlandia-ehdokkaaksi valikoitunut Jenni Linturi (s. 1979) on yksi niistä tämän syksyn nuorista naiskirjailijoista, jotka ovat tarttuneet sotaan. Toinen paljon esillä ollut nimi on tietenkin Katja Kettu ja hänen Lapin sotaan sijoittuva romaaninsa Kätilö (WSOY).

Sekä Linturi että Kettu tuovat uutta, tuoretta näkökulmaa perin patriarkaattiseen aiheeseen. Osattiin toki ennekin: esimerkiksi Annikki Kariniemi ja Anu Kaipainen ovat kuvanneet sotaa mielenkiintoisista näkökulmista.

Jenni Linturi kuljettaa tarinaansa kahdessa ajassa: 79-vuotias Antti Vallas on dementoitunut ja vaimonsa ja tyttärensä huolenpidon varassa. Antin nykyhetken läpi kuultavat palvelusvuodet natsi-Saksan Waffen-SS-joukoissa. Antin sodassa ei ole sankareita tai isänmaallisuutta, on vain tekoja ja tapahtumia ja niiden synnyttämää syyllisyyttä, joka on kovin raskas taakka loppuelämäksi.

Antin serkku Kaarlo näkee ajan ja identiteetin kerroksisuuden: 
Jotkut sanoivat, että mennyt on mennyttä, mutta he olivat väärässä. Kaarlo tiesi paremmin. Mennyt ei koskaan ollut vain mennyttä. Se oli myös nykyhetkeä ja tulevaa. –

Jenni Linturi sanoo vähässä paljon, miltei aforistisesti. Henkilökuvaukseen niukkuus tuo lievähkön paperisen vaikutelman. Genreä uudistavasta otteesta ja omaäänisestä kerronnasta kuitenkin kolme ja puoli tähteä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin...

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala ...