Siirry pääsisältöön

Jenni Linturi: Isänmaan tähden

Teos 2011
233 sivua

Sota on otollinen aihepiiri kaunokirjallisuudelle: dramaattisia käänteitä, äärimmäisiä tunteita, moraalisia kysymyksiä, selviämisiä, kuolemaa. Finlandia-ehdokkaaksi valikoitunut Jenni Linturi (s. 1979) on yksi niistä tämän syksyn nuorista naiskirjailijoista, jotka ovat tarttuneet sotaan. Toinen paljon esillä ollut nimi on tietenkin Katja Kettu ja hänen Lapin sotaan sijoittuva romaaninsa Kätilö (WSOY).

Sekä Linturi että Kettu tuovat uutta, tuoretta näkökulmaa perin patriarkaattiseen aiheeseen. Osattiin toki ennekin: esimerkiksi Annikki Kariniemi ja Anu Kaipainen ovat kuvanneet sotaa mielenkiintoisista näkökulmista.

Jenni Linturi kuljettaa tarinaansa kahdessa ajassa: 79-vuotias Antti Vallas on dementoitunut ja vaimonsa ja tyttärensä huolenpidon varassa. Antin nykyhetken läpi kuultavat palvelusvuodet natsi-Saksan Waffen-SS-joukoissa. Antin sodassa ei ole sankareita tai isänmaallisuutta, on vain tekoja ja tapahtumia ja niiden synnyttämää syyllisyyttä, joka on kovin raskas taakka loppuelämäksi.

Antin serkku Kaarlo näkee ajan ja identiteetin kerroksisuuden: 
Jotkut sanoivat, että mennyt on mennyttä, mutta he olivat väärässä. Kaarlo tiesi paremmin. Mennyt ei koskaan ollut vain mennyttä. Se oli myös nykyhetkeä ja tulevaa. –

Jenni Linturi sanoo vähässä paljon, miltei aforistisesti. Henkilökuvaukseen niukkuus tuo lievähkön paperisen vaikutelman. Genreä uudistavasta otteesta ja omaäänisestä kerronnasta kuitenkin kolme ja puoli tähteä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin