Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Teos 2011
275 sivua 

Kuningatar on kuollut. 
    Se makaa lentoaukolla, hentona ja hauraana, raajat vartaloa vasten käpristyneinä. 

Johanna Sinisalo rakentaa uusimmassa romaanissaan Enkelten verta pienestä suurta. Mehiläisten joukkokadosta kasvaa koko maapalloa horjuttava luonnonkatastrofi ja nälänhätä. Tapahtumaketjun primus motorina eivät kuitenkaan ole pörriäiset, vaan luomakunnan kruununa melskaava ihminen, joka kylvää ympärilleen saasteita, myrkkyjä, geenimanipuloituja kasveja – välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä, ahneutta.

Sinisalo on profiloitunut tieteiskirjailijaksi ja eläinten ja luonnon puolestapuhujaksi. Enkelten vereen hänen ei ole tarvinnut keksiä dystopiaansa tyhjästä: mehiläisten joukkotuho (CCD eli Colony Collapse Disorder) on oikeastikin totta, ja sen seuraukset ovat laajemmat kuin pelkkä uupelo hunajasta.

Romaanin päähenkilö Orvo on mehiläistarhaaja ja hautausurakoitsija. Hänen havaintojensa lomassa seurataan Orvon pojan Eeron eläinaktivismiin keskittynyttä blogia ja sen moninaisia kommentointeja.

Vertauskuvallisen ja myyttisiäkin ulottuvuuksia saavan mehiläisteeman rinnalle Sinisalo nostaa isä-poika - suhteen, joka jää kuitenkin pääteeman varjoon, hieman paperiseksi. Sen sijaan pohdinnat rinnakkaisista todellisuuksista, kuolemasta ja tuonpuoleisesta elämästä ovat aidosti inspiroivia.

Tärkeästä aiheesta ja paikoin vaikuttavasta kerrontatavasta kolme ja puoli tähteä.Sopii vain toivoa, etteivät mehiläiset kypsähdä meihin lopullisesti. 

"Honey, I'm gone!" hihkaisette ovelta.

Ja lähtiessänne sammutatte valot.

Tai vaihtoehtoisesti, sytytätte maailman palamaan.