Siirry pääsisältöön

Johanna Sinisalo: Enkelten verta


Teos 2011
275 sivua 

Kuningatar on kuollut. 
    Se makaa lentoaukolla, hentona ja hauraana, raajat vartaloa vasten käpristyneinä. 

Johanna Sinisalo rakentaa uusimmassa romaanissaan Enkelten verta pienestä suurta. Mehiläisten joukkokadosta kasvaa koko maapalloa horjuttava luonnonkatastrofi ja nälänhätä. Tapahtumaketjun primus motorina eivät kuitenkaan ole pörriäiset, vaan luomakunnan kruununa melskaava ihminen, joka kylvää ympärilleen saasteita, myrkkyjä, geenimanipuloituja kasveja – välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä, ahneutta.

Sinisalo on profiloitunut tieteiskirjailijaksi ja eläinten ja luonnon puolestapuhujaksi. Enkelten vereen hänen ei ole tarvinnut keksiä dystopiaansa tyhjästä: mehiläisten joukkotuho (CCD eli Colony Collapse Disorder) on oikeastikin totta, ja sen seuraukset ovat laajemmat kuin pelkkä uupelo hunajasta.

Romaanin päähenkilö Orvo on mehiläistarhaaja ja hautausurakoitsija. Hänen havaintojensa lomassa seurataan Orvon pojan Eeron eläinaktivismiin keskittynyttä blogia ja sen moninaisia kommentointeja.

Vertauskuvallisen ja myyttisiäkin ulottuvuuksia saavan mehiläisteeman rinnalle Sinisalo nostaa isä-poika - suhteen, joka jää kuitenkin pääteeman varjoon, hieman paperiseksi. Sen sijaan pohdinnat rinnakkaisista todellisuuksista, kuolemasta ja tuonpuoleisesta elämästä ovat aidosti inspiroivia.

Tärkeästä aiheesta ja paikoin vaikuttavasta kerrontatavasta kolme ja puoli tähteä.Sopii vain toivoa, etteivät mehiläiset kypsähdä meihin lopullisesti. 

"Honey, I'm gone!" hihkaisette ovelta.
Ja lähtiessänne sammutatte valot.
Tai vaihtoehtoisesti, sytytätte maailman palamaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin...

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala ...