Siirry pääsisältöön

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä


Tammi 2012
272 sivua

Unohtakaa traagiset ihmiskohtalot, unohtakaa syvälliset vertauskuvat, unohtakaa monimutkaiset rakenteet, unohtakaa väreilevä melankolia, sillä nyt on – sääolosuhteista huolimatta – kesä ja chick litin aika!

Oululainen Pauliina Vanhatalo on luonut itselleen kirjallisen sivupersoonan, Veera Vaahteran, jonka nimissä ilmestyi viime viikolla romaani Onnellisesti eksyksissä. Sen päähenkilönä seikkailee 27-vuotias opiskelijaneito Emma Aaltonen, jonka taiteilijasielu janoaa haaveilua ja inspiraatioita, mutta jonka piirun verran tunnollisempi yliminä (ja etenkin lompakko) patistelee valmistumaan yliopistolta ja hankkimaan muutoinkin säntillisemmän elämän.

Eikä sen oikean löytäminenkään olisi pahitteeksi, etenkin kun niiden vähemmän oikeiden kiintiö alkaa olla jo aika lailla täysi. Nimi Onnellisesti eksyksissä viittaakin kahtaalle: yhtäältä Emman huonoon suuntavaistoon, toisaalta Emman elämään sattumusten ja suunnitelmien vyyhtenä, jossa oikean polun löytämiseen tarvitaan hiukan onnea, vähän enemmän nokkeluutta sekä tädiltä peritty polkupyörä.

Onnellisesti eksyksissä on juuri sitä mitä chick litin pitääkin olla: kepeän viihdyttävää, hieman Martina Haag -henkistä hauskaa söhläilyä ja hykerryttäviä juonenkäänteitä. Tämä kaikki onnistuu hyvin näemmä myös Oulun oloisessa kaupungissa, ainakin mikäli Veera Vaahteraa on uskominen. Kiitän tästä ja toivon hänen kirjailijauralleen jatkoa. ;)

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Tuulia / Lukutuulia6. kesäkuuta 2012 klo 4.40

    Oli kiinnostava lukea arviosi tästä, koska tämä on minulla lukulistalla aivan pian :)

    VastaaPoista
  2. Hanna / Kirjainten virrassa21. heinäkuuta 2012 klo 8.29

    Voitin blogiarvonnassa tämän ja luen sen pian. Pidän Vanhatalosta, ja toivon että kevyempi versio maistuu myös.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...
2 kommenttia
Lue lisää

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala ...
4 kommenttia
Lue lisää