Rakkaus ei koskaan lepää

Tammi 2001
201 sivua
Suomentaneet ja toimittaneet Arto Kivimäki ja Sampo Vesterinen

Yllätin itseni lupaamasta, että voisin kertoa kollegoilleni jotain antiikin eroottisesta runoudesta. Minä houkka! Mutta moiseen hulluuteen minut ajoi yksi lempikirjoistani, Arto Kivimäen ja Sampo Vesterisen suomentama ja toimittama Rakkaus ei koskaan lepää: antiikin runoja rakkaudesta.

Kirja sisältää nimensä mukaisesti valikoiman antiikin Kreikan ja Rooman rakkausrunoutta. Mukaan on valittu sekä tunnettuja klassikoita Saphosta Ovidiukseen että tuntemattomampien tekijöiden hengentuotteita. On herkkävireisiä tunnelmapaloja:

Sinulla poika on tytön katse,
et kuuntele mitä sanon,
                                               et tiedä
että pitelet sieluni suitsia.

Rakkauden järjetöntä huumaa:

Se ei ole rakkautta
että uskoo vain silmiään
ja himoaa sellaista
jolla on hyvät muodot.


Se on rakkautta
jos hullaantuu ja on kuin pistoksissa
kun näkee jonkun ruman.
Silloin palaa tosi liekki.

(Markos Argentarios)

Ja roiseja panosäkeitä, joissa tehdään kaikki mahdollinen, jotta ”kuolleinkin kyrpä herää”. Rakkaus on runoissa kaipuuta ja tuskaa, leikkisää kujeilua, lihallista himoa – kaikkea mihin rakkauden jumala Eros voi ihmisen ajaa.

Kokoelma sisältää myös lyhyet runoilijaesittelyt sekä esseen rakkaudesta antiikissa ja sen kirjallisuudessa. Rakkaus ei koskaan lepää toimii siis myös johdantona tuolloiseen ajatteluun ja kulttuuriin.

Lisää tästä oivallisesta teoksesta ja sen runoista voi lukea vaikkapa Taavan päiväkirjasta tai Hesarin sivuilta.