WSOY 1984
206 sivua
Suuri aalto syntyi kaukana kahden saaren takana. Hän tunnisti paikan heti. Se oli Krunnien taustaa.Joskus kuolleet pyrkivät elävien puolelle ja elävät kuolleiden puolelle. Hyvä ja paha, menneisyys ja nykyhetki sekoittuvat. Näin käy Joni Skiftesvikin esikoisromaanissa Pystyyn haudattu.
Kohisevan aallon edessä hylje nosti päänsä. Se kysyi kähisevällä äänellä: - Joko Vesterperi lähtee? Täällä jo Laina odottaa.
Romaanin miljöönä on Perämeren rannikon pieni satamakylä 1960-luvulla. Sen asukkaat sinnittelevät köyhyyden tiukassa otteessa, mutta vielä tiukemmin heitä pitelevät yhteisön valtasuhteet ja nokkimisjärjestys. Hierarkiassa korkeammalle kivunneet nöyryyttävät heikompia. Erityisen lahjakkaiksi ilkeydessään ovat jalostuneet kylän kauppias Jallu sekä työnjohtaja Korpela.
Vesterperin Aaro saa mieluisan ja kauan odotetun vieraan, meriltä palaavan poikansa Bruunon. Bruuno haluaa selvittää menneisyyden tapahtumat ja kuulla äitinsä Lainan kuolemasta. Paljon on salattu ja vaiettu. Rivien välistä, siitä mitä jätetään sanomatta, on kuitenkin havaittavissa että sekä isä että poika ovat lähtemättömissä menneisyyden heidän ylleen langettamista varjoista.
On tapahtunut jotain ikävää, jota hävetään ja jota käytetään hyväksi. Ja joka paljastuu lukijalle pala palalta romaanin edetessä. Oivaltava rakenne luo jännittyneen tunnelman: kuka puhuu totta, kuka valehtelee?
Takaumin kuvataan Aaron ja Lainan elämää ja Bruunon lapsuutta. Laina yrittää pitää perheen leivän syrjässä kiinni tekemällä raskasta työtä laivojen lastaajana. Aaro loukkaa sahalla kätensä, eikä pysty enää muuhun työhön kuin kalasteluun. Laina raataa henkensä kaupalla ja sairastuukin vakavasti raahattuaan pöllejä kovassa pakkasessa. Aaron ja Bruunon hoidettavaksi jäänyt Reksa-vauva menehtyy ripuliin.
Pystyyn haudattu on samalla sekä realistinen että myyttinen kertomus tavallisten ihmisten epätavallisesta elämästä ja valinnoista, joita he ovat joutuneet tekemään. Toivo ja usko parempaan tulevaisuuteen on vahvimmin läsnä vertauskuvissa:
Hän [Bruuno] sanoi Krisselle, että Aldebaran oli kirkas tähti pohjoisella taivaalla. Vanhat merenkulkijat olivat käyttäneet sitä osviittana etsiessään väylää kotiin jäiden ja pimeyden läpi.
Hän kertoi vanhasta martinniemeläisestä kalastajasta, joka oli sanonut uskovansa ja tietävänsä, että Aldebaran oli johdattanut itämaan tietäjät Jeesuksen ja Marian luo.
Muualla:
Kirjailijat Oulussa: Joni Skiftesvik
Kirjasampo: Pystyyn haudattu
Oh, tämähä tarttee lukea! Tutustuin juuri viime kuussa Skifetsvikiin novellien muodossa ja miellyin, vaikken mikään novellifani olekaan. Tämä romaani saattaa siis olla vielä enemmän minua varten.
VastaaPoistaJos Skiftesvikin tuotannosta pitäisi nostaa yksi ylitse muiden, niin minun valintani olisi Pystyyn haudattu.
Poista