Otava 2013
202 sivua
Vaikka junan nimi oli Bospor Express, se pysähtyi nyt jokaisella asemalla. Jotkut niistä olivat yksin keskellä aukeita; kyliä tai kaupunkeja ei näkynyt. Muutama ihminen jokaiselle asemalle jäi tai junaan nousi päivävaunujen puolelta, ja suurten lakeuksien yksinäisyydessä asemarakennuksetkin tuntuivat ihmettelevän, mitä tekemistä ihmisillä voi olla näillä autioilla mailla.
Antti Tuuri saa kutsun Istanbulin kirjallisuusfestivaaleille, koska hänen romaaninsa Taivaanraapijat on käännetty turkiksi. Lentämistä vieroksuva kirjailija lähtee matkaan laivalla ja junalla. Aikaa kuluu tietenkin ja kirjailija-matkaaja ehtii ajattelemaan kaikenlaisia asioita. Kuolema ja eri uskontojen näkemykset elämän lopusta ja tuonpuoleisesta on mielessä usein.
Bospor Expressin pohjavire on aavistuksen viipyilevä, nostalginenkin. Jännitystä aiheuttavat myöhästelyt ja aikataulusekaannukset, ja belgradilaisen taksikuskin kilpa-ajo junan kanssa miltei pyörryttää. Kun taksi kiitää lähes sadanviidenkymmenen kilometrin tuntinopeudella kohti piskuista Velika Planaa, ei auta kuin luottaa kaitselmukseen.
Matkustaminen ja individualistinen seikkailu assosioituu perinteisesti maskuliiniseksi eleeksi: mies matkustaa ja vaimo odottaa kotona. Näin tapahtuu myös Tuurilla, jos kohta itse matkaaja on tässä tapauksessa hivenen sivustakatsoja. Kuvauksen etualalla ovatkin yksinäisen kirjailijan tuntemukset matkan eri vaiheissa, ei niinkään itse päämäärä, Istanbul. Etenkin Istanbulin moniaalle ulottuva suurkaupungin olemus suhteellistaa näkökulmaa.
Matkakuvauksena Bospor Express on värikkäämpi ja vetävämpi kuin Tuurin 2011 ilmestynyt Matkoilla Euroopassa, jota uskaltaisin luonnehtia aavistuksen verran puisevahkoksi. (Anteeksi tuhannesti: Tuuri on kyllä kaikesta huolimatta lempikirjailijani.)
Odotan jo syksyä ja silloin ilmestyvää Tuurin ties monettako romaania Alkemistit. Siinä eletään talvea 1787. Alkemiaa Turussa, Tukholmassa ja Lontoossa opiskellut August Nordenskjöld aloittaa kullan valmistuksen uskollisen apulaisensa, maanmittari Carl Fredrik Bergklintin kanssa.
Toisaalla:
Keskisuomalainen
Kirjaveräjä
Kulttuuri kukoistaa
Minä olen lukenut Tuuria aivan liian vähän. Selvästi pitäisi korjata tilannetta!
VastaaPoistaJos et ole Kylmien kyytimiestä lukenut, niin aloita sillä. Se on mun kaikkien aikojen suosikkikirjat top tenissä.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSori, tuli kirjoitusvirheitä äskeiseen viestiin. Piti sanoa, että en innostunut tästä kirjasta ja olisi pitänyt jaksaa odottaa syksyn Alkemistia.
VastaaPoistaAlkemisteja minäkin odotan. Ja täytyy myöntää, että pidän kuitenkin enemmän kaunokirjallisesta Tuurista.
Poista