Siirry pääsisältöön

Ari Paulow: Väärä nainen


Johnny Kniga 2013
436 sivua
Jesse Hackman Oulun kaupungista. Yksityisetsivä-kapakoitsija Jumalan armosta. Kasarmintie 10. Poliisin vanha tuttu.
Ari Paulow tekee paluun dekkarigenreen neljän vuoden tauon jälkeen. Hänen edellinen romaaninsa, nuorille suunnattu Surmankarin vangit (2012) antoi tosin topografisen vihjeen tulevasta: Väärässä naisessakin tapahtumat sijoittuvat osin Surmankarin saarelle.

Siinä missä Harri Nykäsen Raid-kirjoissa kuvataan Helsingin alamaailmaa tai Reijo Mäen Vareksen jäljissä Turkua, pääsee Jesse Hackmanin mukana tutustumaan urbaanin Oulun maisemiin:
Autoja valui jonossa ja musiikki jytisi Karaokebaarin ovesta. Viihteellä olevien seurueiden nauru ja kovaääninen puheensorina kaikuivat katua molemmilta puolilta reunustavien talojen seinistä ja pihoille johtavien porttikongien kuiluista. Joku heitti vettä Enin grillin kulmalla Mäkelininkadun risteyksen toisella puolella. Kolmen nuoren kurdimiehen joukko piiritti kahta alaikäistä pissistä Leatherheavenin-liikkeen kulmilla. Wattihuusin vanhan koulurakennuksen edustalla otettiin jo senkkaa nenästä.
Pohjoinen Suomi onkin dekkarimiljöönä harvemmin käytetty, jos kohta esimerkiksi Kati Hiekkapellon lupaava esikoinen Kolibri (2013) sijoittuu Oulun seutuville, vaikka sitä ei kirjassa suoraan sanotakaan.

Väärä nainen rakentaa perustansa samoille kantimille kuin kuusi aiempaa Jesse Hackman-romaania. On toimintaa, jännitystä, huumoriakin. Tapahtumat käynnistyvät viime presidentinvaalien ehdokkaiden sieppauksesta, mutta taustalla vaikuttavat kansainvälisemmät kuviot. Siepattujen joukkoon joutuu vahingossa myös Hackmanin kihlattu Tuulia Kinnas ja sitähän ei oman käden oikeuteensa turvautuva lupakyttä hyvällä katso. 

Ote säilyy kautta tarinan perin suoraviivaisena: hyvikset on hyviksiä ja pahikset pahiksia ulkomuotoaan myöten. Naiset ovat kauniita, miehet perisuomalaiseen tapaan joltisenkin kirveellä veistettyjä. Henkilöhahmojensa suulla kirjailija ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ja maailmanpoliittisiin asioihin. 

Jesse Hackmanin näkökulman on korvannut Väärässä naisessa vuorotteleva kerronta, mikä on varsin toimiva ratkaisu etenkin kun tarina etenee kirjan alkupuolella paikka paikoin verkkaisesti. Onneksi tahti tiivistyy ja tapahtumien tornado kantaa lukijansa loppuun saakka. Jesse Hackmanin ystäville Paulowin uutukainen tarjoaa taatusti viihdyttävän lukuhetken.


Toisaalla:
Jesse Hackman tekee paluun | Forum24.fi
Kirjailija Ari Paulow palaa mukavuusalueelle | Kaleva.fi
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin
Lähetä kommentti
Lue lisää

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala osoittaa sen m
4 kommenttia
Lue lisää

Markus H. Korhonen: Puistola

Urbaanin oululaisuuden kannalta vilkkaassa paikassa sijaitsee vuonna 1912 valmistunut Asunto-osakeyhtiö Puistola. Iso- ja Pakkahuoneenkatujen risteyksen luoteiskulmassa oleva – tätä nykyä vaaleanpunainen – viisikerroksinen kivirakennus veikeine kulmineen, käänteineen, ikkunoineen ja kattomuotoineen herättää sukupolvesta toiseen ohikulkijan huomion, olipa ohikulkija sitten avojalakanen oululainen tai tullista tullut . Nyt kun Oulun keskusta hakee Valkean rakentamisen myötä uutta ilmettään – ja luoja paratkoon, löytää sen toivottavasti joskus – on miltei lohdullista ajatella judeng-tyyliä henkivän Puistolan ajatonta eleganssia. Legendaarisen kulttuurihistorioitsijan  Markus H. Korhosen historiakatsauksessa rakennustekniset seikat jäävät sivusosaan: painopiste on kulttuuri- ja sosiaalihistoriassa. Keskieurooppalaista myöhäisjugendia edustavan Puistolan nykyinen väritys ei ole alkuperäinen. Alkuperäinen ulkoseinäväri luokiteltiin 1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa persikanke
Lähetä kommentti
Lue lisää