Pia Ronkainen: Äären ympärillä on kylmä muuri

Impressio 2013

126 sivua

Kurkkasin postilaatikkoon. Siellä ei ollut korttia. Joka syntymäpäivä tai sitä edeltävä arkipäivä siellä oli ollut. Kortti, jossa luki onnea, mutta allekirjoitus puuttui. Joka vuosi käsiala muuttui pienemmäksi, mutta aina se oli tunnistettavissa samaksi kuin edellisenä vuonna tulleessa kortissa. Ne kaikki olivat minulla tallessa. Joskus haistelin niitä ja toivoin että joku tuttu tuoksu tulisi ja piirtäisi äidin kasvot ihan tähän lähelle, suoraan tuohon eteen ja minä voisin koskettaa niitä.

Nappasin tyrnäväläisen Pia Ronkaisen (s.1972) romaanin Äären ympärillä on kylmä muuri kirjaston uutuushyllystä. Tiesin, että Ronkainen on kirjoittanut aiemmin runoja: esikoisteos Runoromaani julkaistiin 2010 ja nyt esittelemäni pienoisromaanin jälkeen häneltä on ehtinyt ilmestyä jo kokoelma Välitiloja (Nispero 2013).

Äären ympärillä on kylmä muuri antaa äänen 15-vuotiaalle Emilialle, joka elää uusioperheessä isänsä ja tämän uuden naisystävän kanssa. Perheeseen kuuluu myös Sirpan 6-vuotias tytär Tiitu.

Arki on kaikkea muuta kuin ongelmatonta. Emilia kaipaa kipeästi yllättäen lähtenyttä äitiään, johon hänellä ei ole syntymäpäiväkorttien lisäksi mitään yhteyttä. Isäänsäkään hän ei haluaisi jakaa Sirpan ja Tiitun kanssa.

Romaanin kerronnassa aistit ovat vahvasti läsnä, samoin ihmisen sisäinen maailma: tunteet ja muistot. Pelko, kaipaus, rakkaus ja epätietoisuus kamppailevat Emilian mielessä. Miksi äiti lähti ja katosi hänen elämästään? Tämä jää kirjassa arvoitukseksi. Miten alituisen ikävän, sydämeen syöpyneen haavan kanssa voisi elää ja katsoa samalla tulevaan? ”Isä sanoi, että äiti koki samalla tavalla kuin minä. Se oli minusta merkillistä, että äiti oli niin minussa, kun en olisi tahtonut ja samalla olisin. Olenko minä samalla tavoin äidissä?”

Äären ympärillä kieli on kuvallisuudessaan ja vireydessään lähellä runoa, mikä sopii hyvin, kun luovitaan mielen eri kerroksissa. Emilia ei onneksi ole yksin huoliensa kanssa. Perhe ja poikaystävä tukevat ja ymmärtävät häntä. Loppua kohden kerronta taipuukin seesteisiin, osin nuortenkirjamaisiin tunnelmiin. Suosittelen tätä aikuislukijoiden lisäksi 13–17 -vuotiaille nuorille.

Toisaalla:

Pisara

Rakastuin runoon

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat. Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala osoittaa sen m

Lue lisää

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta: Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään. Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Lue lisää

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin

Lue lisää

Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Hae tästä blogista