Siirry pääsisältöön

Harri V. Hietikko: Lausukaa Paranoid


Johnny Kniga 2013
223 sivua

Tehtävä: Etsi mimmi. Löydä mimmi.
Mimmi löytyy suhteellisen vaivattomasti, mutta katoamisen taustalla lymyävä syiden ja seurausten vyyhti on kaikkea muuta kuin tavanomainen. Miksi toimeksiannon tehnyt Juulia Volkova haluaa löytää edesmenneen poikansa ex-tyttöystävän? Miksi poika päätyi joukkoteloitukseen paikallisessa kuppilassa? Miksi hän surmasi ammuskelun jälkeen itsensä?

Tiedonhankkijana toimiva päähenkilö seuraa johtolankoja kovia otteita kaihtamatta: heti ensimmäisillä sivuilla pistetään kunnon pieksäjäiset pystyyn. Harrikan rengas puree Mansen teitä, kone tottelee, sytytyslanka palaa. Paranoidin kuvaamaan maailmaan ei viranomaisten käsi yllä. Ollaan hyvän kääntöpuolella, pimeässä alitajunnassa, jossa väkivalta ja julmuus sanelevat omat sääntönsä.


Myös romaanin kieli myötäilee rytmillään ja vertauskuvillaan intensiivistä, äärimmilleen virittynyttä, paikoin mytologiaankin sukeltavan tarinan tunnelmaa. Amman vertaus Quentin Tarantinon leffoihin pitää paikkansa: on toimintaa, ironiaa, väkevää vihaa ja rakkautta. Välillä juoni hakkaa hetken paikoillaan kuin ottaakseen vauhtia seuraavaan mittelöön. Musiikilliset viittaukset Hietikko on poiminut Rammsteinilta.


Minäkertojana toimiva päähenkilö osoittautuu tarinan edetessä moniulotteisemmaksi tyypiksi kuin mitä alussa olisi voinut arvata. Hänelläkin on menneisyytensä ja kipunsa. Hietikon henkilöhahmot eivät ole muutoinkaan mitään paperinukkeja, vaan ehtaa lihaa ja verta toiveineen ja ristiriitaisuuksineen.  


Vaasalainen, pitkään Tampereella asunut Harri V. Hietikko (s. 1970) on minulle entuudestaan tuntematon kirjailija. Kirjan kansilieve kertoo hänen kirjoittaneen näytelmiä, dekkareita ja johtamisoppaan Management by Sauron (2010). Lausukaa Paranoid on hänen viides romaaninsa ja Biker-sarjan ensimmäinen osa. Jatkoa on siis luvassa.



Toisaalla:
Amman lukuhetki
Kirjavinkit
Pohjalainen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala ...