Like 2014
346 sivua
Tiesin, että jollakin Arlandan parkkipaikoista meitä odotti nelipyöräinen liikkuva helvetti: kuukausi samoja naamoja ahtaassa ja haisevassa elintilassa, tuhansia kilometrejä yön verhoamassa manner-Euroopassa, älinää, ölinää, kännisiä ja kahtena hahmottuvia ihmisen irvikuvia, paskanhajua, nöyryytyksiä, kuolemankrapuloita ja tuskanhikisiä lakanoita, painajaisia, morkkiksia, maustamatonta riisiä, mautonta kananlihaa, kymmenittäin käsittämättömiä englannin aksentteja, epätoivoista koti-ikävää.
Kännäämistä, naisia, huumeita, sekoilua, välillä roudataan ja soitellaan. Näin pinkeänutturainen kirjastonhoitaja odottaa kiertue-elämän kuluvan, eikä ole aivan väärässä, jos kohta ei täydellisen oikeassakaan.
Sentenced-yhtyeen kitaristina ja sanoittajana tunnetuksi tulleen Sami Lopakan (s. 1975) esikoisromaani on kuvaus oululaisen hevibändin Euroopan kiertueesta. Osa porukasta on jo turneen alussa hyvässä laitamyötäisessä, osalla taas kierre syvenee matkan edetessä. Yksinäisyys ja koti-ikävä ahdistavat etenkin romaanin kertojana toimivaa, kalma-aatoksiinsa yhä syvemmälle vajoavaa kitaristi-Hautamaata, jonka vaimo on kotona viimeisillään raskaana. Näin Hautamaa siis todentaa yhtä länsimaisen individualismin maskuliinisista peruskertomuksista: mies laajentaa lebensraumiaan, nainen odottaa kotona. Tosin tämä kitaristihemmo kokee kiertueen pikemminkin rangaistuksena tai kohtalokkaana virheenä. Mieluummin hän olisi kotona.
Kiertue ja sen konsertit muodostavat romaanille napakan ja toimivan rakenteen. Kaikki sen henkilöhahmot ovat antisankareita, siis kuolevaisia, säröjensä ja epäonnistumistensa kautta inhimillisiä. Sivuhenkilöissä revitellään vapaammin ja paikka paikoin nautinnollisen hervottomasti. Välillä lukeminen oksetti, välillä kauhistutti ja pari kertaa nauratti niin, että kieriskelin lattialla kyyneleet silmissä.
Rokkenrol-elämän ohella Marras valottaa Euroopan historiaa vähemmän valoisasta, jos kohta hyvinkin mielenkiintoisesta näkökulmasta. Tiesittekö esimerkiksi, että viimeinen giljotiiniteloitus on pantu Ranskassa täytäntöön niinkin myöhään kuin 1970-luvulla? Historia on julmaa, eikä yksittäisen ihmispirun kohtalo ole sen kynsissä useinkaan kaksinen.
Kaikkinensa Marras oli yllävänkin antoisa lukukokemus. Toivoa sopii, että Lopakan kirjailijanura saa myös jatkoa.
Toisaalla:
Kirjasfääri
Musiikkiholistin horinoita
Hesari: Kuolema aina mielessä
Ole juuri lukemassa, ja voi että minä nautin! Mustaakin mustempi huumori, road romaani, ja... niin, koko ajan minä tämän Sentencediksi miellän. Koska Sentenced on vaan niin <3
VastaaPoistaMinä odotan kovasti pääseväni tämän kimppuun! Voi olla, että Kristan tavoin minunkin on vaikea irrottaa kirjan tarinaa Sentencedistä, mutta pianpa tuo nähdään...
VastaaPoistaTämä pitää lukea kun ehtii.
VastaaPoistaSuosittelen! Lopakka on Oulun kaupunginkirjaston kirjailijavieraana 24. huhtikuuta.
Poista