Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi



CrimeTime 2014
261 sivua


Aivan toisenlaisista kirjoista tunnetun Jari Järvelän esikoisdekkari sijoittuu pienehköön satamakaupunkiin, joka mainitaan nimeltä Kotkaksi. Nuoret graffititaiteilijat Metro ja Rust maalaavat tägejään yön pimeyden heiveröisessä suojassa. Kintereillään heillä on pahamaineiset Rotat, vartijat, joiden tehtävänä on saattaa töhrijät edesvastuuseen tekemisistään.


Todellisuus on jakautunut kummallakin puolella kahtia. Metron ja Rustin silmissä tavallinen valkokauluselämä näyttäytyy tekopyhänä ja epämoraalisena: yksilöt ovat siinä vain ylikansallisen kapitalismin sätkynukkeja. Vartijoille taas graffitien tekijät ovat yhteiskunnan syöpäläisiä, joista on oikeus hankkiutua eroon keinoja kaihtamatta. Kaupunkitilan saa täyttää jättikokoisilla mainoslakanoilla, mutta yksikin graffiti on liikaa.


On näkyvä ja näkymätön, virallinen ja epävirallinen, hyväksytty ja hylätty todellisuus. Graffititaiteilijat tekevät "näkymättöminä" näkyvää ja myös hylätty maisema saa romaanissa kasvot, kun yksi nuorista tallentaa kamerallaan autioituneita tehdassaleja, rautatieasemia, kirkkoja, sotilasparakkeja ja elokuvateattereita. "Se halusi tallentaa valokuviin sellaiset historian yli pyyhkimät paikat, joista ei ikinä kerrottaisi koulujen historiakirjoissa." 


Turvallisuushakuinen yhteiskunta onkin toisesta kulmasta katsottuna dystopia, jossa isoveli vahtii  jokaista liikettäsi.
 

Ja huolestuttavinta on, että firmat ja poliisi ovat ulkoistaneet valvontakameroiden käytön yksityisille vartijaliikkeille ja näin samalla pesseet kätensä vastuusta. Rotat saavat näin täysin vapaat kädet, eikä heitä valvo tai sanktioi kukaan. Järvelä ottaa yhteiskunnallisesti kantaa, mutta ei paasaa tai alleviivaile.

Bakteereiksi nimettyjen nuorten ja Rottien kilpajuoksu päättyy henkeäsalpaavan jännittävään takaa-ajoon. Lukuneuvojan tavoin toivon, ettei tämä jää Järvelän ainokaiseksi vierailuksi jännityskirjallisuuden saralla. Juoni, taitava kerronta, rakenne ja sisältö muodostavat niin vangitsevan kokonaisuuden, etten malttanut laskea kirjaa käsistäni ennen kuin olin lukenut sen loppuun. 


Ja harvassapa dekkarissa on päähenkilönä 19-vuotias tyttö!



Toisaalla:
Aamun kirja
Jari Järvelä: Miten Tyttö ja pommi sai alkunsa
Hengityskeinu
Lukuneuvoja


Kommentit

  1. Tämä voisi olla hyväkin kirja, siitä on netissä keskusteltu.

    (En tiedä minkälaiset säännöt graffittihommassa on, mutta minusta tietyt kohteet voisi jättää puhtaiksi ja kiusanteko ei edistä yhteiskunnan kehittymistä paremmaksi).

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Hanna Hauru: Paperinarujumala

Like 2013 95 sivua Enpä olisi uskonut, että minä, lyhyestä virsi kaunis -aatteen vankkumaton kannattaja, toivoisin romaanille lisää pituutta. Mutta Hanna Haurun Paperinarujumalalle toivoin, sillä sen intensiivisessä ja kiehtovan mystisessä maailmassa olisi viipynyt mielellään pitempään. Vaan milloinpa kaunokirjallisuutta olisi viivoittimella arvosteltu. Ja vaikka sivuja on vähän, ei sisällön tarvitse olla pientä. Hanna Hauru (s. 1978) on valinnut seitsemännen teoksensa aiheeksi 1960-luvulla Oulussa vaikuttaneen uskonlahkon, heinoslaisuuden . Anu Kaipaisen klassikkoromaani Arkkienkeli Oulussa on niin ikään sivunnut tätä liikettä, kuten myös Annika Nykäsen ohjaama dokumenttielokuva Maailmanloppu alkaa Oulusta . Haurun romaanissa primus motorina toimii puhelu, jonka sihteerinä työskentelevä Laina saa kesken työpäivän Jumalalta:      Langan päästä kuuluu vain kohinaa. Toistan: ”Kaupungintalo, Laina Heinonen”, mutta vieläkään ei kuulu mitään. Olen jo sulkema...

Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu

Gummerus 1964 Muiden illalla nukkuessa Martta haki halkeilleen peilin käteensä ja katsoi itseään pirtin hämärässä. Alastomaan vartaloon sattui vain muutama harva ikkunasta tuleva valonsäde. Paksuhko kaula. tukeva vartalo. Tukka oli tumma, miltei mustanhohtoinen, huulet täyteläisen paksut. Hän katseli itseään peilistä joka puolelta, pani viimein peilin pois ja kömpi takaisin vuoteeseensa. Isä-Juhanin ja äijän kuorsaus kuului tuvasta. Timo K. Mukan (1944–1973) esikoisteos Maa on syntinen laulu ilmestyi Mukan ollessa vasta 19-vuotias. Romaanissa kuvattu uskonnon ja seksuaalisuuden kuvaus koettiin 60-luvulla kovinkin rohkeaksi ja rienaavaksi, eikä Syntisen laulun myyttistä ja naturalistista pohjavirettä osattu asettaa oikein minkäänlaiseen kontekstiin kotimaisessa kirjallisuudessa. Romaani kuvaa pienen lappilaisen Siskonrannan kylän elämää vuodenkierron mukana.  Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa. Etualalla on Mäkelän talon tyttären Martan kasvu naiseksi ja häne...