Siirry pääsisältöön

Riikka Takala: Ole hyvä


Atena 2014
152 sivua

Me olemme hyvien puolella, pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Näin ajattelee moni – myös Riikka Takalan (s. 1970) romaanin henkilöt. He ovat fiksuja ja koulutettuja, naisia parhaassa iässä. He ovat niin ikään tietoisia hyväosaisuudestaan, vaikka kukaan heistä ei ole sijoittunut työelämään.

Elliä, Aavaa ja Violaa yhdistää lujan ystävyyden ohella rakkaus afrikkalaiseen tanssiin. Djembe-rummun rytmit osuvat suoraan sisimpään, kehon liike lämmittää ja rytmittää myös mieltä. Ja kun keskittyy ajattelemaan Afrikan nälänhätää tai naisten sorrettua asemaa, omat ongelmat tuntuvat kovin pieniltä. Eihän elämätön pikkuelämä, kalsea parisuhde  tai kesken jääneet opinnot ole mitään ympärileikkausten tai pakkoavioliittojen rinnalla.

Ole hyvä on persoonallisella tavalla yhteiskunnallinen romaani. Mistä löytää elämäänsä mielekkyyden ja paikan yhteiskunnassa, jos sitä ei voi löytää työn kautta? Mille kohtaa onnellisuusmittaa asetumme globaalissa mittakaavassa? Pohjavireenä on kuitenkin pilkahdus lohduttomuutta: elämä kun ei ole monellakaan tapaa reilua saatikka oikeudenmukaista.

Naisista kukaan ei nouse merkittävästi toisia vahvemmin esiin, mutta yhtälönä heistä voi tunnistaa itsestäänkin tuttuja piirteitä. Valinnoissaan he luottavat tunteiden voimaan. Romaanin tunnelma on viritetty tarkkaan.Syvällisyys ja pinnallisuus ovat monesti käsi kädessä, ja omaehtoiset valinnat pienenpieniä muruja ylikansallisesta kitsch-teollisuudesta. Ole hyvä näyttää terävillä leikkauksillaan kaiken mittakaavaa, suhteellisuutta.


Toisaalla:
Kirjavinkit
Mari A:n kirjablogi
Kirjasähkökäyrä
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Mai Laakso18. kesäkuuta 2014 klo 14.36

    Minusta kirjasta nousi todella vahvoja yhteiskunnallisia epäkohtia ja naisten ystävyys oli se kirjan kantava voima. Vaikka kuinka elämä mottaa päähän niin ystävyys kantaa yli murheiden. Minusta kirjan paras kohtaus oli kun Aava järjesti coctailkutsut yömajassa. Erittäin hyvä kohtaus teatterin lavalle :) Ja tietysti naisten hyväntekeväisyysprojekti oli hulvaton ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana Märsynaho18. kesäkuuta 2014 klo 19.11

      Samaa mieltä! En ole lukenut Riikka Takalan esikoisnovellikokoelmaa, mutta Ole hyvän perusteella voisin hyvinkin pitää siitä.

      Poista
  2. Ulla4. elokuuta 2014 klo 19.11

    Luin tuon raskaiden ja paksujen opusten jälkeen. Pidin kirjasta ja sen ajankohtaisuudesta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...
2 kommenttia
Lue lisää

Markus H. Korhonen: Puistola

Urbaanin oululaisuuden kannalta vilkkaassa paikassa sijaitsee vuonna 1912 valmistunut Asunto-osakeyhtiö Puistola. Iso- ja Pakkahuoneenkatujen risteyksen luoteiskulmassa oleva – tätä nykyä vaaleanpunainen – viisikerroksinen kivirakennus veikeine kulmineen, käänteineen, ikkunoineen ja kattomuotoineen herättää sukupolvesta toiseen ohikulkijan huomion, olipa ohikulkija sitten avojalakanen oululainen tai tullista tullut . Nyt kun Oulun keskusta hakee Valkean rakentamisen myötä uutta ilmettään – ja luoja paratkoon, löytää sen toivottavasti joskus – on miltei lohdullista ajatella judeng-tyyliä henkivän Puistolan ajatonta eleganssia. Legendaarisen kulttuurihistorioitsijan  Markus H. Korhosen historiakatsauksessa rakennustekniset seikat jäävät sivusosaan: painopiste on kulttuuri- ja sosiaalihistoriassa. Keskieurooppalaista myöhäisjugendia edustavan Puistolan nykyinen väritys ei ole alkuperäinen. Alkuperäinen ulkoseinäväri luokiteltiin 1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa persik...
Lähetä kommentti
Lue lisää