Siirry pääsisältöön

Ari Paulow: Musta mamba



Johnny Kniga 2014
501 sivua

"Nyt minä liikun akateemisissa piireissä – kaukana rosvoista ja ryökäleistä."

Näin vakuuttaa Oulun kovin lupakyttä Jesse Hackman nimeään kantavan sarjan kahdeksannessa osassa. Uskokoon ken tahtoo. Kun liian kovien otteiden vuoksi erotettu erityisopettaja Kari Anttila kääntyy etsivän puoleen saadakseen peruttua irtisanomisensa, luulee Hackman selviävänsä toimeksiannosta helposti. Vaan toisin käy, kun vyyhti purkautuu: pian ollaankin kaulaa myöten veronkierron, pedofilian ja huumekaupan hetteikössä.

Musta mamba perustuu osittain tosielämän tapahtumiin, osittain taas kirjailijan mielikuvituksen varaan. Tämä onkin ehkä toimivampi linjaus kuin Paulowin edellisen romaanin täysin fiktiopohjainen alkuasetelma. Kerrontakin tuntuu etenevän jouhevammin, ja leikkaukset paikasta ja tilanteesta toiseen pitävät jännitystä yllä. Kuka tai ketkä yrittävät siepata nuoria tyttöjä pakettiauton kyytiin? Entä mitä Jesper Kaplanin – oppilaan, jonka Anttila poistaa koulun ruokalasta – kotona tapahtuu? 


Mielessään sitä toivoo, että pahinta ei tapahtuisi, että uhri pääsisi karkuun, mutta näin ei tietenkään aina käy. Eikä Hackmaninkaan henkikulta ole turvassa:


"No mitäs me tehdään sen lupakytän kanssa? Hakataanko jalat ja kädet poikki? Vai leikataanko munat irti? IVA sanoi ja hirnahti: Se voisi vituttaa enemmän..."
      "Paskat me mitään hakata", Ape tokaisi ja hulautti ryypyn. "Me tapetaan se nilkki."

Onneksi lukija saa välillä lepuuttaa hermojaan Oulu-miljöön maisemissa: keskustan kuppiloissa ja pubeissa, Myllytullissa, Heinäpäässä, Kaukovainiolla ja monessa muussa kaupunginosassa. Mikään lintukoto Paulowin Oulu ei suinkaan ole, vaan läpileikkaus paljastaa kaupungin vähemmän kauniit kasvot. Sinne tänne on ripoteltu myös paikallishistoriaa ja elävästä elämästäkin tuttuja henkilöitä. Ilahtineena pistin merkille, ettei edesmennyttä oululaiskirjailija Jorma Kurvista jätetä huomiotta: taparikollinen Keklu-Ape tykkää lukemisesta, erityisesti Viisikosta ja Susikoira Roista


Viimeksi mainittu täyttää muuten parin vuoden päästä 40 vuotta. Myös Mamban kaunottarista moni on saavuttanut jo tämän iän, mutta heidän viehätysvoimansa ei ole siitä millään tavalla kärsinyt.



Toisaalla:
Paulowin Musta mamba iskee todellisista tapahtumista | Yle
Kovaa peliä Oulun koulussa | Forum24.fi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala osoittaa sen m

Markus H. Korhonen: Puistola

Urbaanin oululaisuuden kannalta vilkkaassa paikassa sijaitsee vuonna 1912 valmistunut Asunto-osakeyhtiö Puistola. Iso- ja Pakkahuoneenkatujen risteyksen luoteiskulmassa oleva – tätä nykyä vaaleanpunainen – viisikerroksinen kivirakennus veikeine kulmineen, käänteineen, ikkunoineen ja kattomuotoineen herättää sukupolvesta toiseen ohikulkijan huomion, olipa ohikulkija sitten avojalakanen oululainen tai tullista tullut . Nyt kun Oulun keskusta hakee Valkean rakentamisen myötä uutta ilmettään – ja luoja paratkoon, löytää sen toivottavasti joskus – on miltei lohdullista ajatella judeng-tyyliä henkivän Puistolan ajatonta eleganssia. Legendaarisen kulttuurihistorioitsijan  Markus H. Korhosen historiakatsauksessa rakennustekniset seikat jäävät sivusosaan: painopiste on kulttuuri- ja sosiaalihistoriassa. Keskieurooppalaista myöhäisjugendia edustavan Puistolan nykyinen väritys ei ole alkuperäinen. Alkuperäinen ulkoseinäväri luokiteltiin 1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa persikanke