Siirry pääsisältöön

Pirjo Hassinen: Sauna Paradis


Otava 2014
253 sivua


Kirjailija Anne Horni muokkaa onnellisen lapsuutensa fiktiivisiksi tarinoiksi. Vieraillessaan vanhan kotikaupunkinsa kirjastossa, hänen puheilleen hakeutuu mies, joka haluaa ratkaista isänsä kohtaloon liittyvän arvoituksen. Annen avulla hän voisi liittää mielensä ja muistojensa palapeliin myös puuttuvat palaset.


Annen työn alla oleva romaani, josta muodostuu Sauna Paradisin sisäiskertomus, on pahasti kesken, eikä häntä siksikään kiinnosta syventyä Lauri Kovasen elämänvaiheisiin. Kuin huomaamattaan hän kuitenkin uppoutuu niihin. Laurin ja Annen lapsuus on osittain yhteistä: he ovat asuneet lapsina saman kadun varrella. Annen kirjoittamasta Tuhlaajatytöstä, lapsuudesta 60-luvulla ja nykyhetkestä muodostuu romaanin kolmiyhteys ja kudelma, jonka silmukat punoutuvat toisiinsa.

Romaanin keskeisenä topoksena on Annen isän omistama julkinen sauna, Sauna Paradis, joka on jo sinällään merkki menneisyydestä: julkisia saunojahan ei juurikaan enää ole. Se tarjoaa Annelle aitiopaikan seurata kotikaupunkinsa elämää ja ihmisiä riisuttuina julkisista rooleistaan. Saunassa on vahva ruumiillisuuden tuntu ja Hassinen virittää aistien ja kehon tuntemukset taitavan todentuntuisesti.


Äkkiä hän muisti.
Kuva istuvasta nelikymppisestä miehestä sakeutui, ja hän muisti itseään nuoremman pojan kaivamassa tummanharmaiden, raskaiden miestenhousujen taskuja. Housuissa roikkui vyö, joka oli kärjestään käpristynyt ja liukas kuin iskevän kalkkarokäärmeen pää. Poika norkoili käytävässä miesten pukuhuoneen oven ulkopuolella yllään vain black horse -alushousut, mutta se ei pöyristyttänyt vaan haju, joka miestenhousuista kohoili. Pojan alahuuli oli kuin heleä kirsikka, hölmistyneesti lerpallaan.

Saunasta Anne muistaa myös Laurin kaivelemassa alkoholisoituneen isänsä housujen taskuja. Lauri viettää unohtamansa lapsuuden eräänlaisena ulkopuolisena, sivustaseuraajana, jollaisena hän pääsee sattumalta myös Annen elämään kytkeytyvän salaisuuden jäljille. Menneisyydestä avautuu kuitenkin pelkkää jännitysdraamaa laajempi kokonaisuus: muistojen, salaisuuksien ja mielikuvituksen kuvaelma, jonka varassa nykyisyys lepää.
 


Toisaalla:
Savon Sanomat
Menneisyys kätkee salaisuuden | Sydänliiton verkkolehti

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin

Heidi Köngäs: Luvattu

Ohjaaja ja kirjailija Heidi Köngäs (s. 1954) tarkastelee tänä syksynä ilmestyneessä romaanissaan Sandra Suomen sisällissotaa tavallisen ihmisen näkökulmasta. Romaanin päähenkilönä on vahva, rohkea ja työtä pelkäämätön nainen, kuten on ollut kautta Köngäksen koko tuotannon – alkaen jo esikoisromaanista Luvattu . Näihin naisiin olen tykästynyt, ja uskaltaisin jopa väittää, että heistä saa lukijakin voimaa.  Luvattu kuvaa kiellettyä rakkautta 1800-luvun lopun maalaiskylässä. Köngäs on saanut aiheen oman sukunsa historiasta. Tarinan minäkertojan, nuoren Maijan esikuvana on ollut kirjailijan isoisän äiti. Hänet oli kuulutettu vaimoksi miehelle, joka menetti mielenterveytensä. Isoäiti, silloinen nuori piika, sai peruttua avioliiton ja perusti myöhemmin perheen toisen miehen kanssa. Maija on piikana isossa talossa ja kihlattu Antti-rengille. Isäntä on luvannut nuorelleparille torpparinpaikan ja Antti on lähtenyt ratatöihin hirsirahoja tienaamaan. Maijan mielessä Antin paikan onkin ot

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To