Siirry pääsisältöön

Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät




Pohjolassa ei ole ollut kunnon kesää kuuteen vuoteen.
      Viime kesänä hellelukemat ylittyivät ainoastaan Tanskassa ja kaakkoisimmassa Skånessa, missä elohopea nousi muutamana päivänä 25 asteen tuntumaan.
      Lähes viiteenkymmeneen pohjoiseen kuntaan ei ole tullut ollenkaan termistä kesää. Pitkä kevät liukui suoraan pitkäksi syksyksi.
      Helsingissä kesä alkoi juhannusviikolla, Tukholmassa vain muutamaa päivää aikaisemmin.
      Luulajan korkeudella kesä kesti vain kolmisen viikkoa, eikä aurinko paistanut sinä aikana kuin muutaman päivän.

Sitä odottaa aina jotakin. Seuraavaa viikonloppua, lomaa, kesää, lämpöä, aurinkoa. Enemmän, paremmin, korkeammalle. Mikään ei koskaan ole riittävästi, ei ainakaan kuvankauniille Susannelle, joka haluaa olla aina paras ja kontrolloida kaikkea. Susannen mies, ruotsinsuomalainen Markus on kyllästynyt perheen kiiltokuvaelämään, mutta Susanne ei huomaa sitä tai ylipäätään mitään mikä olisi ristiriidassa hänen päänsisäisten suunnitelmiensa kanssa. 

Mutta koska todellisuudessa on aina säröjä, Susanne tahtoo aloittaa kaiken alusta, puhtaalta pöydältä. Uusi lapsi korjaisi elämän. Susanne on tilannut vauvan Intiasta kertomatta sitä kenellekään. Padma on yksi tuhansista köyhistä intialaisnaisista, jotka toimivat sijaissynnyttäjinä maksua vastaan. Padman kautta miljööt ristivalottuvat: Ilmastonmuutoksen kourissakin Pohjoismaat ovat kliinisen vähäeleisiä verrattuna vastakohtia, hajuja ja kaikkea mahdollista ryöppyävään Intiaan.


Toisen romaanin keskiössä olevan perheen muodostavat tv-meteorologi Peter ja hänen vaimonsa Rosa, joka on menestynyt kampaaja. Oikutteleva sää on syössyt Peterin ammatilliseen kriisiin. Ihmiset eivät enää luota ennusteisiin ja meteorologeista on tullut Ruotsin vihatuin ammattiryhmä heti poliitikkojen ja toimittajien jälkeen. Ilmastonmuutos on Seitsemännessä keväässä sekä konkreettinen että vertauskuvallinen – säätä ei voi ennustaa, elämää ehkä vielä vähemmän.


Vahvimmaksi henkilöhahmoksi nousee Susannen ja Markuksen tytär Matilda, joka älykkyydellään ja osaavuudellaan edustaa toivoa ja tulevaisuutta. Samoin kuin Tiina Laitila Kälvemarkin aiemmissa teoksissa on Seitsemännen kevään ihmisillä on kullakin salaisuutensa, ja heidän elämänsä leikkautuvat toisiinsa muodostaen monisyisen kuvion, jossa yhden langan nykäisyllä saattaa olla odottamattomia seurauksia. Romaani näyttää vain välähdyksiä, mutta näiden hetkien perusteella lukija pystyy rakentamaan mielessään riittävän tarkan kokonaiskuvan. 


Tiina Laitila Kälvemarkilla on todentuntuinen näkökulma sekä yksilöihin että heidän yhteisöihinsä.
Se on vapaa teennäisyydestä ja turhasta konstailusta. Seitsemäs kevät on kiehtova ja merkityksellisen romaani, ehdottomasti yksi tämän kirjavuoden parhaista. (Näin uskallan väittää, vaikka syksyn kirjasatoon on vielä aikaa.) 


WSOY 2017
179 sivua



Toisaalla:
Sisuradio: Tiina Laitila Kälvemarkin uutuus Seitsemäs kevät nostaa pintaan kärsimättömyyden ja toteutumattomat unelmat

Kommentit

  1. Olen samaa mieltä kanssasi, tämä oli yksi tämän vuoden parhaista kotimaisista kirjoista.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin