Siirry pääsisältöön

Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi

Like 2003
303 sivua

- Asukko nää... Missä nää asut? kysyn.
- Välivainiolla.
Nyt olen ainakin avannut suuni.
- Sirppitiellä, Pike täsmentää. Sen on niin helppo puhua.
- Mä asun Tuirassa. Koskihallia vastapäätä. Tai Koskihallin ja kirkon välissä.
Miss Farkku-Suomen miljöönä on kirjailijan kotikaupunki, 1970-luvun Oulu. Pohjoinen pikkupaikkakunta elää irrallaan suuren maailman virtauksista. Sen vaivoin kaupunkilaistuneet maisemat eivät ole idyllisiä: harmaita lähiöitä, betonikolosseja, ränsistynyt Limminranta, radanvarsia ja jättömaita. Sosiaaliset ympyrät ovat pieniä ja hierarkkisia, ja romaanin minäkertoja, lukiolainen Välde jättäytyy niiden ulkopuolelle suosiolla.

Kun kirjasto suljetaan lauantaina kahdelta ja kaupat ovat menneet kiinni, kadut tyhjenevät, eikä jäljelle jää mitään. Oulu on kuin dystopia: autioitunut arktinen peräkylä, jonka katuja yksinäinen Välde harhailee. Välde haaveilee luokkakaveristaan Pikestä, joka valitaan Suosikin kauneuskilpailussa Miss Farkku-Suomeksi. Pike on kuitenkin saavuttamaton ja ainoan ulospääsytien henkisestä ja aineellisesta ankeudesta tarjoaa musiikki:

Sitten näin Eric Claptonin soittavan televisiossa. Se lauloi ja vaihtoi sointuja edes vilkaisematta otelautaan. Tajusin, etten pysty sellaiseen ikinä. Aloin käyttää kitaraa rekvisiittana kun tanssin kuulokkeet päässä peilin edessä ja esitin Lou Reediä, Rollareita tai Captain Beefheartia.
Musiikin avulla Välde rakentaa myös identiteettiään. Hän ei usko valmiisiin ajatuksiin tai tyyleihin, vaan haluaa nimenomaan erottautua massasta, tehdä jotain uutta ja itsensä näköistä. 60-luvun maailmanparannususko on jo ohitse. Välde haluaa pukeutua eri tavalla kuin muut, kirjoittaa ja soittaa omia biisejään.

Miss Farkku-Suomi on Röyhkän paras kirja. Sen asenne on vahvasti angstinen ja undergroud, mutta Välden itseironia ja paikallinen puheenparsi taittavat kuitenkin totisimman uhon. 70-luvun Oulu on kaikessa kaameudessaan jopa nostalginen ja se tarjoaa Väldelle juuri sopivasti kontrastia ja ponnahduslautaa. Suuremmista tai värikkäämmistä ympyröistä olisikin eittämättä ollut työläämpi erottautua.

Jään mielenkiinnolla odottamaan miten 3. elokuuta ensi-iltaan tuleva elokuva vastaa kirjan tunnelmia.

Kommentit

  1. "Miss Farkku Suomi on Röyhkän paras kirja" - nyt tiedän mistä aloittaa miehen tuotantoon tutustumisen :) Tuttu murre varmasti toisi oman mukavan lisänsä lukemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole juurikaan perustanut Röyhkän muusta tuotannosta. Uusin romaanikin Kreikkalainen salaatti tuntui vanhan toistolta. Mutta Röyhkä on siinä mielessä kyllä kiinnostava tapaus, että hän on onnistunut luomaan taiteellisen uran kahdella saralla, sekä kirjailijana että muusikkona.

      Poista
  2. Kirjablogeissa Miss Farkku-Suomea on käsitelty hämmästyttävän vähän. Löysin vain Salla Brunoun kirjoituksen vuodelta 2009: http://sbrunou.blogspot.fi/2009/07/kauko-royhka-miss-farkku-suomi.html
    Mutta ehkä laatu korvaa määrän. :)

    VastaaPoista
  3. Elokuvakin oli hyvä! 70-luvun oululainen miljöö ja mentaliteetti oli tavoitettu yllättävänkin onnistuneesti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin

Heidi Köngäs: Luvattu

Ohjaaja ja kirjailija Heidi Köngäs (s. 1954) tarkastelee tänä syksynä ilmestyneessä romaanissaan Sandra Suomen sisällissotaa tavallisen ihmisen näkökulmasta. Romaanin päähenkilönä on vahva, rohkea ja työtä pelkäämätön nainen, kuten on ollut kautta Köngäksen koko tuotannon – alkaen jo esikoisromaanista Luvattu . Näihin naisiin olen tykästynyt, ja uskaltaisin jopa väittää, että heistä saa lukijakin voimaa.  Luvattu kuvaa kiellettyä rakkautta 1800-luvun lopun maalaiskylässä. Köngäs on saanut aiheen oman sukunsa historiasta. Tarinan minäkertojan, nuoren Maijan esikuvana on ollut kirjailijan isoisän äiti. Hänet oli kuulutettu vaimoksi miehelle, joka menetti mielenterveytensä. Isoäiti, silloinen nuori piika, sai peruttua avioliiton ja perusti myöhemmin perheen toisen miehen kanssa. Maija on piikana isossa talossa ja kihlattu Antti-rengille. Isäntä on luvannut nuorelleparille torpparinpaikan ja Antti on lähtenyt ratatöihin hirsirahoja tienaamaan. Maijan mielessä Antin paikan onkin ot

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To