Otava 1958
Teuvo Pakkala toi kirjallisuuteen Oulun Vaaran kaupunginosan, Matti Hälli Tuiran, Paavo Rintala puolestaan lapsuus- ja kouluvuosiensa Raksilan. Työläisten ja köyhien alueita kaikki tyynni.
Rintalan Raksila ajoittuu jatkosotaan. Oulu oli saksalaisten varuskuntakaupunki ja kaupungintalollakin liehuivat hakaristiliput. Tuiraan rakennettua saksalaisten suurinta parakkikylää kutsuttiin Pikku-Berliiniksi ja tämä nimitys elää yhä osana paikallishistoriaa yhtä lailla kuin esimerkiksi Koskela tunnetaan Pikku-Moskovana.
Kotirintaman arki näyttäytyy romaanissa kaupankäyntinä ja vehtaamisena saksalaisten kanssa. Sota on luonut poikkeusolot, joissa normaalit käytöskoodit eivät välttämättä päde. Kerronnan keskiössä toimivalle raksilalaiselle poikasakille sota on ennen kaikkea jännittävää peliä ja saksalaissotilaiden ja heidän heilojensa ”vaanimista”, jos kohta Immu, Pate, Urkki, Matti ja etenkin oman onnensa nojaan jätetty Jake oppivat tuntemaan myös sodan nurjemman puolen: puutteen ja kuoleman.
Rintalan ristiriitainen suhde lapsuuden kotikaupunkiin on leimallinen piirre koko hänen tuotannolleen, ja se näkyy Pojissakin. Yhtäältä Ouluun on vahva tunneside ja sen asukkaita kuvataan ymmärtäen. Toisaalta kaupunki näyttäytyy ahdistavana ja kaavoihinsa kangistuneena pohjoisena peräkylänä:
"Scheussliche Finnen ... kotiseutu nousee saksalaisen sotapoliisin mieleen. Hän manailee huonoa onneaan. Että pitikin joutua tänne Jumalan selän taakse. Donnerwetter. Hän on kotoisin Inn-joen latvoilta, Innsbruckin kauniista kaupungista. Ihana kaupunki tähän pirunmoiseen Ouluun verrattuna. - - Täällä tuulee aina pohjoisesta, saastainen paikka, tasankomaata, entistä merenpohjaa, jossa kasvaa kurjaa ruosteista heinää - - Ja kurjia ihmisiä, penseitä, niinkuin olisivat parempiakin, paremmalta puolen kotoisin."
Pojat ei kaunistele, eivätkä sen äänenpainot edes tavoittele koskenniemeläistä isänmaallisuutta. Rintalalle sota vaikuttaa olevan järjetöntä peliä, johon tavalliset ihmiset ovat joutuneet tahtomattaan mukaan. Romaani paljastaa myös tapahtumien ironisen puolen: kuinka helposti moraali ja ylhäiset periaatteet ovat riisuttavissa etenkin aikuisilta, ja miltä tämä kaikki näyttää lasten silmin katsottuna.
Paavo Rintalan elämään ja teoksiin voi tutustua syvällisemmin Kirjailijat Oulussa -sivuilla.
Olen nähnyt tämän tietysti elokuvana, mutta pari kertaa myös teatterissa, mutta kirjaa en ole ikinä lukenut. Kirjassa moni pinotus olisi takuulla vahvempi, kuten tuo Oulun perähikiämäisyys. En tosin ole siitä Rintalan kanssa yhtä mieltä :-). Oulu on mainio kaupunki!
VastaaPoistaRintalahan oli Oulusta lähtemättömissä: yhtäältä kaupunki oli hänelle periferiaa, mutta toisaalta maailman keskus ja koko hänen tuotantonsa läpikäyvä teema.
PoistaEn ole Rintalaa juurikaan lukenut. Poikien ohella olisi kiinnostavaa tutustua liminkalaisesta taiteilijasta Vilho Lammesta kertovaan romaaniin Jumala on kauneus (1959).
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMe luettiin tämä yläasteella ja tykkäsin valtavasti. Paljon rankkoja juttuja, joista mieleen jäi vahvimmin se kuinka äiti lähti saksalaissotilaan matkaan ja hylkäsi lapsensa. Olen lukenut Rintalalta jotain muutakin, mutta en saa ollenkaan päähäni, mitä se mahtoi olla...
VastaaPoistaJaken kohtalo jäi eittämättä vahvimmin mieleen ja Vesa-Matti Loirin roolisuoritus Pojat-elokuvassa taitaakin olla kansallista kulttuurihistoriaa.
PoistaIHA HYVÄ KIRJA
VastaaPoista