Siirry pääsisältöön

Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu


Gummerus 1964

Muiden illalla nukkuessa Martta haki halkeilleen peilin käteensä ja katsoi itseään pirtin hämärässä. Alastomaan vartaloon sattui vain muutama harva ikkunasta tuleva valonsäde. Paksuhko kaula. tukeva vartalo. Tukka oli tumma, miltei mustanhohtoinen, huulet täyteläisen paksut. Hän katseli itseään peilistä joka puolelta, pani viimein peilin pois ja kömpi takaisin vuoteeseensa. Isä-Juhanin ja äijän kuorsaus kuului tuvasta.

Timo K. Mukan (1944–1973) esikoisteos Maa on syntinen laulu ilmestyi Mukan ollessa vasta 19-vuotias. Romaanissa kuvattu uskonnon ja seksuaalisuuden kuvaus koettiin 60-luvulla kovinkin rohkeaksi ja rienaavaksi, eikä Syntisen laulun myyttistä ja naturalistista pohjavirettä osattu asettaa oikein minkäänlaiseen kontekstiin kotimaisessa kirjallisuudessa.

Romaani kuvaa pienen lappilaisen Siskonrannan kylän elämää vuodenkierron mukana.  Eletään toisen maailmansodan jälkeistä aikaa. Etualalla on Mäkelän talon tyttären Martan kasvu naiseksi ja hänen onnettomasti päättyvä rakkautensa lappalais-Oulaan. Martan isä Juhani ei hyväksy nuorten suhdetta ja lopullisen tuomion Oula saa, kun Juhani kuulee tyttärensä olevan raskaana.


Pääjuonen taustalla seurataan Siskonrannan asukkaiden sinnittelyä köyhyyden, luonnon ja Jumalan ristipaineessa. Myös lukujen väliin sijoitetut balladimaiset runot tähdentävät tapahtumien kohtalonomaisuutta. Elämisen puitteet ovat kovin vaatimattomat ja ahtaat. Erityisen karuna näyttäytyy kylän yleisen naisen, Liinunkorven Ainon kohtalo. Ainon menehdyttyä keskenmenoon hänen lapsensa pääsevät kuitenkin nopeasti sijaisperheisiin. Näin yhteisö näyttää myös suopeat kasvonsa.


Naturalistisimmillaan Syntinen laulu on kuvatessaan hurmoksellisia lestadiolaisseuroja, jotka päättyvät orgioihin. Ylhäinen ja alhainen kohtaavat irvokkaalla tavalla myös elostelevan saarnaajan henkilöhahmossa. Saarnaaja tiedetään huoripukiksi, mutta samalla hän on Jumalan sanansaattaja ja sitä myöten moraalisen koodiston yläpuolella. Talosta taloon kiertelevä maallikkosaarnaaja onkin tyyppinä pohjoisen kirjallisuuden – Mukan ohella esimerkiksi Matti Hällin, Paavo Rintalan ja Anna-Maija Ylimaulan tuotannossa esiintynyttä
vakiokalustoa. Mukalla viattoman Poudan Elinan viettely laajenee kuvaamaan koko yhteisön kaksinaismoralismia ja sosiaalista hierarkiaa.

Jos pohjoisen kirjailijoista pitäisi nostaa yksi ylitse muiden, olisi minun valintani ehdottomaksi Timo K. Mukka. Hänen tekstiinsä ei aika ole purrut. Teosten kaunokirjallinen ote on edelleen elävä ja koskettava.


Muualla:
Maa on syntinen laulu ja Tabu Kiiltomadossa

Kommentit

  1. Olipa osuva kuvaus! Syntinen on eräs suosikeistani, niin niteenä kuin elokuvanakin.

    RT

    VastaaPoista
  2. Vinkkaanpas tämmösestä englanninkielisestä, tuoreesta kirjasta. Jospa tulisi vielä suomeksikin! Amerikan vanhoillislestadiolaisen (nyt entisen) kirjoittama. Facebookista löytyy oma sivunsa, jossa Hesarin artikkeli kirjasta ja kirjailijasta.

    https://www.facebook.com/hannapylvainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Löytyi Googlellakin: http://g.virbcdn.com/_f/files/fa/FileItem-266559-HelsinginSanomat.pdf

      Poista
  3. Olen samaa mieltä, että tämä kestää aikaa. Olen lukenut teoksen monta kertaa vuosien varrella.

    VastaaPoista
  4. Olipa kiva löytää blogisi, jota en ole aiemmin vielä löytänyt ja huomata, että olet myös blogannut tästä kirjasta. Ajattelin itse blogata Syntisestä laulusta vielä tänään tai viimeistään huomenna ja varmaan linkata bloggauksesi siihen.

    Itse koin lukukokemuksen aika järkyttäväksi ja "liian" naturalistiseksi. Huh-huh.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin

Heidi Köngäs: Luvattu

Ohjaaja ja kirjailija Heidi Köngäs (s. 1954) tarkastelee tänä syksynä ilmestyneessä romaanissaan Sandra Suomen sisällissotaa tavallisen ihmisen näkökulmasta. Romaanin päähenkilönä on vahva, rohkea ja työtä pelkäämätön nainen, kuten on ollut kautta Köngäksen koko tuotannon – alkaen jo esikoisromaanista Luvattu . Näihin naisiin olen tykästynyt, ja uskaltaisin jopa väittää, että heistä saa lukijakin voimaa.  Luvattu kuvaa kiellettyä rakkautta 1800-luvun lopun maalaiskylässä. Köngäs on saanut aiheen oman sukunsa historiasta. Tarinan minäkertojan, nuoren Maijan esikuvana on ollut kirjailijan isoisän äiti. Hänet oli kuulutettu vaimoksi miehelle, joka menetti mielenterveytensä. Isoäiti, silloinen nuori piika, sai peruttua avioliiton ja perusti myöhemmin perheen toisen miehen kanssa. Maija on piikana isossa talossa ja kihlattu Antti-rengille. Isäntä on luvannut nuorelleparille torpparinpaikan ja Antti on lähtenyt ratatöihin hirsirahoja tienaamaan. Maijan mielessä Antin paikan onkin ot

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To