Otava 2013
381 sivua
Murha lenkkipolulla ja kurdityttö Dijarin kunniaväkivallan varjostama ahdinko. Siinä on hailuotolaisen Kati Hiekkapellon (s. 1970) esikoisdekkarin alkuasetelma, jonka Anna Fekete saa setvittäväkseen aloittaessaan rikostutkijana pohjoissuomalaisessa merenrantakaupungissa.
Anna on taustaltaan Jugoslavian unkarilainen. Toisin kuin veljensä Ákos, hän on sopeutunut hyvin täkäläiseen elämäntapaan. Hän on oppinut kielen, käynyt armeijan, opiskellut poliisiksi ja on nyt ensimmäisessä vakituisessa virassaan. Ura alkaakin miltei painajaismaisilla kierroksilla. Tapahtuu toinenkin murha – samassa ympäristössä, samalla tekotavalla, samanlainen atsteekkikoru uhrin taskussa. Onko syksyn horrokseen vaipuva pohjoinen pikkukaupunki saanut riesakseen suuren maailman tyyliin uhrejaan teloittavan sarjamurhaajan?
Työpariksi Annalle valikoituu keski-ikäinen Esko, jonka öykkärimäinen, rasistinen ja sovinistinen habitus hipoo uskottavuuden rajoja. Dialogi töksähtelee, eivätkä pääjuonen, siis lenkkeilymurhien, käänteet ole järin omaperäisiä. Tarina kuitenkin vetää niin hyvin, ettei paremmasta väliä.
Kolibrin mielenkiintoisin jännitysrakennelma löytyykin aavistuksen sivusta, kurdityttö Dijarin kohtalosta. Tyttö on soittanut hätänumeroon, mutta pyörtänyt sittemmin puheensa. Anna on silti varma, että Dijarin vanhemmat ja suku painostavat ja vartioivat tyttöä. Mieleen nousee Anja Snellmanin Parvekejumalat (2010). Kati Hiekkapelto nostaa Dijarin kautta esille kysymykset ihmisarvosta, vapaudesta ja monikulttuurisuudesta tavalla, joka on tiukasti ajassa kiinni.
Kolibrin hienoisista puutteista huolimatta on täysin selvää, että kotimainen dekkarikirjallisuus on saanut uuden, erittäin mielenkiintoisen sankarittaren: Anna Feketen. Kiitän ja toivotan hänelle onnea matkaan. Kansiliepeen mukaan jatkoa on luvassa.
Toisaalla:
Hesarin arvostelu
Kirsin kirjanurkka
Kuuttaren lukupäiväkirja
Savon Sanomat
Kommentit
Lähetä kommentti