Siirry pääsisältöön

Viena Korhonen: Viimeiset muuttolinnut


WSOY 1938
265 sivua

Sotkamolainen kansakoulunopettaja Viena Maria Jolma, kirjailijanimeltään Viena Korhonen (1905–1992) kirjoitti 1930- ja 1940-luvulla neljä romaania. Viimeiset muuttolinnut on hänen esikoisromaaninsa. Sen päähenkilönä on Tornionlaaksossa poikansa kanssa asuva nuori leski, Maria, joka rakastuu etelästä tulleeseen taidemaalariin.

Tämä kylä oli laakson komeimpia laajoine viljavainioineen ja maalattuine taloineen. Korkeat vaarat, joilla oli aina salaperäinen, kiehtova vuodenaikaisilmeensä, ympäröivät sitä joka puolelta. Puita ei näkynyt muualla kuin kylän laidassa, josta alkoi metsä, laajat selkoset, nevat pitkospuineen, suuri, äänetön erämaa täynnä hiljaista mietiskelyä. Joen toisella puolen näkyi Ruotsin ranta. Sinnepäin oli tämänpuoleisilla paitsi tiettyjä salaisia ja julkisia kauppasuhteitaan myös sukulaisyhteyttä. Eikä Laestadiuksen virittämä uskonyhteyskään ollut sammunut. Samat saarnamiehet kulkivat tuntoja herätellen molemmin puolin jokivartta.

Maria edustaa pohjoisen vahvoja ja itsenäisiä naisia, joka uskaltavat koetella myös yhteisönsä normeja. Hän ei olekaan kotoisin pohjoisesta, vaan on ”tulvaveden tuoma”, eikä ole edes lestadiolaisessa uskossa. Hän ansaitsee elantonsa emännöimällä tukkikämpillä ja tekemällä milloin mitäkin askaretta.

Ihmiskuvaukseltaan Muuttolinnut on sentimentaalinen ja romanttinen. Sekä Marian että taiteilija-Vilpun sisäistä, aistimuksellista kokemusmaailmaa kuvataan painotetusti ja usein luontokuvausten siivittäminä: ”Siellä täällä loisti valkoinen hillankukka. Ne katsoivat häntä ymmärtäväisesti, niinkuin metsäkin, joka huojui ympärillä.” Muuttolintujen pohjoinen todellisuus muodostaakin mielenkiintoisen vertailukohdan suhteessa aikalaiskirjallisuuteen, esimerkiksi Mika Waltarin urbaaneihin maisemiin tai K. M. Walleniuksen pelottavaan, miltei voittamattomaan erämaahan.

Pohjoinen miljöö myötäilee henkilöhahmojen tunne-elämää ja on myös vahvasti vertauskuvallinen. Metsä ei olekaan enää pelkkä metsä, eikä Marian poimima maariankämmekkä pelkkä kukka. Se kasvaa merkiksi toivosta ja paremmasta tulevaisuudesta, jota karu pohjoinen ei kyennyt tarjoamaan.

Mika Waltari muuten voitti sen kyseisen Werner Söderström Oy:n pienoisromaanikilpailun, josta lunastettiin myös Muuttolinnut


Toisaalla:



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin...