Jonain keväänä herään paljastaa jo nimellään mentaalisen
liikkeensä kohti jotain valoisampaa ja kepeämpää. Silti kirjaan syventyminen
arvelutti etukäteen, olinhan lukenut vastikään myös Pauliina Vanhatalon samaa
aihetta käsittelevän Keskivaikean vuoden. Oliko tämä kevät jotenkin erityisellä
tavalla keski-ikäisten kirjailijattarien omakohtaisten tilitysten aikaa?
Tarttuuko alakulo kirjan sivuilta omaan mieleeni?
Pitkään jaksoin olla reipas, mutta jossain vaiheessa olin eksynyt metsään, unohtanut pudotella pullanmuruja. Ulospäin olin toimelias, mutta salassa nakertanut liikaa piparkakkutalon seiniä. Ja niin minusta oli tullut väsynyt noita-akka. Sellainen, jolle pelkkä olemassa oleminen ei jostain syystä koskaan ollut tarpeeksi. Minun täytyi tehdä, saada aikaiseksi, saada tunnustus.
Kerttu on reipas ja aikaansaapa 35-vuotias opettaja,
kahden lapsen äiti ja insinöörimiehen vaimo. On työtä, rakkautta ja kaunis
omakotitalo kuin suomalaisen onnen vertauskuvana. Mutta jostain kynnyksen alta
tai ovenraosta hiipii salakavala pimeys Kertun mieleen. Koskaan hän ei ole
omasta mielestään tehnyt riittävästi, ollut tarpeeksi hyvä, osaava ja kaunis.
Jossain Kertun sisimmässä on luterilaisen suorittajaminän väsäämä umpisolmu,
joka on sekin syntynyt vaivihkaa, kuin itsestään vuosien myötä. Mutta mistä ja
miten löytää se lanka, josta vetämällä vyyhti aukeaa tai ainakin pienenee
siedettävän kokoiseksi?
Rauanjoen esikoisromaanista tutut goottihenkiset viittaukset
ja aiheeseen sopivat intertekstit antavat kerronnalle syvyyttä ja pelastavat
sen marimekkokuvioidulta, hivenen persoonattomalta keskiluokkaisuudelta. Jonain
keväänä herään on hyvällä tavalla konstailematon. Siihen ei ole
rakennettu monimutkaisia perspektiiviasetelmia, eikä se onneksi huku sisäisen
maailman syövereihin. Kertun näkökulma on vahvasti arjessa kiinni, mikä luo kirjaan
henkilökohtaiselta tuntuvan, mutta samalla myös yleispätevän tunnelman: näin
voi tapahtua kenelle hyvänsä.
Ja yhtä lailla myös lupaus toivosta esitetään romaanissa
tavalla, joka on sovitettavissa laajempaan kuin vain tietynlaisen ihmisen
kontekstiin.
Atena 2016
249 sivua
Toisaalla:
Koskettava romaani, todella!
VastaaPoista