Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2011.

Sari Malkamäki: Viisas vaimo ja muita avioliittotarinoita

Otava 2011 190 sivua Romaani on sika, novelli on kissa: ”itsessään täydellinen ja notkea”. Näin osuvasti on novellin olemusta luonnehtinut Hesarin kirjallisuuskriitikko Hannu Marttila . Ja Marttilan sanoja on helppo soveltaa myös Sari Malkamäen novelleihin: ne ovat tyylikkäitä, ilmaisuvoimaisia ja kepeitä olematta silti lainkaan tyhjänpäiväisiä. Olen lukenut – muistaakseni – Sari Malkamäen uran alkutuotantoa. Ainakin esikoisteos Tiikerikakku (1994) ja sitä seurannut Yöpäivystäjä (1995) tuntuvat tutuilta. Viisas vaimo pureutuu parisuhteen olemukseen: millaisiin taitekohtiin mies ja nainen voivat yhteisellä taipaleellaan ajautua, ja mihin suuntaan nuo muutokset sysäävät heidät. Uskottomuus, parisuhdeväkivalta tai ero kuvataan novelleissa tarkalla tunnerekisterillä, mutta kuitenkin juuri sopivassa määrin etäännetysti. Miehen näkökulmakin toimii ja mielestäni erityisen onnistuneesti novellissa ”Kengät”. Malkamäen kertomusten kuviot voisivat toteutua miltei kenen tahansa elämässä

Rosa Liksom: Hytti nro 6

 WSOY 2011 186 sivua   ”Kaikki on liikkeessä: lumi, vesi, ilma, puut, pilvet, tuuli, kaupungit, kylät, ihmiset ja ajatukset.” Juna matkaa halki 1980-luvun suuren ja mahtavan Neuvostoliiton, Moskovasta Mongoliaan, päätepysäkkinä Ulan Bator. Rosa Liksom on palannut aiempien teostensa Go Moskova Gon ja Väliasema Gagarinin maisemiin. Hytti nro 6 :n ote on vain vähemmän äkkiväärä ja enemmän sisäistä todellisuutta painottava. Matkaa tekevät suomalainen opiskelijatyttö ja venäläinen keski-ikäinen mies, "stahanovilainen lihakone ja betonisankari", joka ahdistelee, puhuu törkeyksiä ja juopottelee. Ohi vilisevät rähjäiset kylät ja kitukasvuinen, osin piloille saastutettu, mutta siltikin vaikuttava taiga. Välillä juna pysähtyy ja eripariset matkustavaiset käyvät toreilla ja kapakoissa. Lukijalle avautuu sipulin- ja vodkantuoksuinen, karhea neuvostotodellisuus, jonka Liksom on kietonut seesteiseen melankoliaan. Rumankauniista estetiikasta ja tsehovilaisesta tunnelmasta nel

Joni Skiftesvik: Perämies Jokelan kotiinpaluu

WSOY 2011 315 sivua Oululaisen Joni Skiftesvikin uusin romaani kertoo perämies Eero Jokelan sodanjälkeisestä matkasta kohti koti-Suomea. Rahattoman ja maailman melskeissä ryvettyneen miehen taipaleesta kehkeytyy surkuhupaisa, jos kohta – Skiftesvikille ominaiseen tapaan – ymmärryksellä kuvattu odysseia, joka päättyy karille Perämerellä, kiitos puolisokean luotsin. Förstiksi romukaljaasiin pestautuneessa Eero Jokelassa on paljon samaa kuin Skiftesvikin muissakin miespäähenkilöissä: oikean ja väärän koettelua, pienen ihmisen ponnistelua elämän heilahteluissa. Jokela muistuttaa ehkä hieman Kotikoivuisen miehen (1999) Pauli Rusasta , joka on niin ikään kotimatkalla ja etsii otetta menneisyyteensä.  Skiftesvikin kirjoissa maailma ei ole koskaan yksinkertainen tai selkeä. Se tekee niistä todentuntuisia ja eläviä. Annan Perämies Jokelalle neljä tähteä. Oulun kaupunginkirjaston Kirjailijat Oulussa -sivuilla voi tutustua Skiftesvikin kirjailijauraan ja aiempaan tuotanto

Ruta Sepetys: Harmaata valoa

WSOY 2011 354 sivua "He veivät minut yöpaidassani." 15-vuotias liettualainen Lina ja hänen  perheensä pakkosiirretään työleirille jumalan selän taakse: Siperiaan. Nälkä, kylmyys ja taudit niittävät satoaan, ja vain aniharva selviää hengissä epäinhimillisistä olosuhteista. Linan henkiseksi oljenkorreksi muodostuu piirtäminen ja kirjoittaminen. Kalmaa huokuvia tapahtumia vasten korostuvat kuin kristallisoituna inhimillisyyden rippeet: ystävyys, rakkaus, välittäminen. Yhdysvaltalaisen Ruta Sepetyksen esikoisromaani perustuu kirjailijan isosedän perheen vaiheisiin Baltian neuvostomiehityksen aikana.

Minna Mirha: Katso näetkö pimeää

Nordbooks 2011 178 sivua   Oululaislähtöisen, sittemmin helsinkiläistyneen Minna Mirhan esikoisromaani vie lukijansa viettien ja alitajunnan maailmaan. Kaunis, punahiuksinen Kirta pakenee menneisyyttään ja äitinsä Ellenin kohtaloa.  Todellisuus ja kuvitelma, unet ja valve, mennyt ja nykyhetki sekoittuvat moniulotteiseksi verkoksi, joka on paikka paikoin aidosti ahdistava. Varjoista kasvaa lihansyöjäkukkia, hyinen kalma ojentelee käsiään. ”Muistot ovat seitti, virkkuulankaa, hirttoköysi.” Mirha taitaa mukkamaisen tunnelman ja vertauskuvat.