Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Pekka Heikkinen. Kuvaaja: Tommi Pätilä.                                          Ohjaus Heikki Huttu-Hiltunen Vierailuesitys Oulun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 22.2.2014.   Mies, pyörätuoli ja pöytä. Siinä on puitteet kaikessa yksinkertaisuudessaan Pekka Heikkisen omaan elämään pohjautuvalle monologinäytelmälle, jonka ensi-ilta oli viime elokuussa Kansallisteatterissa . Nyt esitys on saapunut Ouluun ja kaupunginteatterin pieni näyttämö on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Tunnelma on odottava. Onkohan luvassa traagista nyyhkytarinaa vai sankaruuden ylistystä? Pekka Heikkisellä on ollut kaksi elämää: ennen ja jälkeen moottoripyöräonnettomuuden. Näyttelijälle pyörätuoliin joutuminen on satavarmasti kova paikka ja vaikka Heikkinen on urheasti jaksanut esittää pärjäävää, on eteen tullut myös hetkiä, jolloin on myönnettävä: kyllä vituttaa. Vituttais muakin. Näin henkilökohtainen aihe lipsahtaa helposti sosiaalipornon puolelle, mutta Heikkinen välttää tämän sudenkuopan

Atena 2014 166 sivua   Kemijärveläisen Sari Pöyliön (s. 1966) esikoisteos Pölynimurikauppias sisältää kahdeksan novellia, joiden kaikkien keskiössä on – kuten jo kokoelman nimi paljastaa – äiti. Yksi heistä on jokseenkin holtiton, toinen uupunut, kolmas ilmeisen alkoholisoitunut ja jotain muutakin diagnoosia vailla. Ehkä tasapainoisin henkilöhahmoista on Härän hajun pienikasvuinen Ritva, joka vapautuu äitinsä sievistelyistä yllättävien käänteiden kautta. Paitsi äideistä, kertoo kokoelma myös tyttäristä. Avausnovelli Matkalla äidin kanssa kääntää perinteiset asetelmat päälaelleen: tytär haluaa suunnitella kaiken etukäteen, tarkistaa ja varmistella neuroottisesti, kun äidin huolettomuus liioitellaan groteskiuteen saakka. Huumori on mustaa ja perustuu pitkälti ironisiin asetelmiin ja karikatyyrimäisten hahmojen osuviin dialogeihin. Koskettavin kertomuksista on Side , jossa 13-vuotias Miina joutuu pärjäämään onnettoman äitinsä ja dominoivan isoäitinsä kanssa. Arjen realiteetit ja

Paasilinna 2014 120 sivua Kun kirjan aiheena on perhesurma, ei se houkuttele lukemaan. Laukaisu ei tarjoa lupausta onnesta ja mielenrauhasta tai levollista tuokiota fiktion parissa. Mutta jotain muuta se tarjoaa. Lukuelämyksenä se on voimakas ja todentuntuinen: väsymyksen ja ahdistuksen voi tuntea luissaan, samoin aavistuksen siitä miksi kaikki meni kuten meni.  Romaani kuvaa yhden päivän tapahtumia yhdellä, intensiivisesti etenevällä luvulla. Keskiössä ovat Pauliina, Kerkko ja heidän esikouluikäiset kaksoistyttärensä. Pauliinan ja Kerkon suhde on väljähtynyt jo vuosia sitten, ja he kumpikin ovat masentuneita, kyvyttömiä auttamaan itseään saatikka toisiaan. Kodistakin on tullut haiseva läävä, unelmista syöksykierre, kaiken nielevä musta aukko. Kertojana toimii Pauliinan vanha luokkakaveri, joka on joutunut sattumalta  osalliseksi tapahtumiin juuri tuona kuvattuna, onnettomana päivänä. Välillä kertoja puhuttelee lukijaa ja tuo tarinan näin lähelle. Kerrotun tarinan oikeutusta ja m

Karisto 2012 382 sivua   Tutustuin rovaniemeläisen Janne Huilajan (s. 1961) kirjoihin aivan sattumalta, kun nappasin kirjaston uutuushyllystä hänen tuoreimman teoksensa, novellikokoelman Hevonen (2013). Tarina luisti sen verran osuvasti, että miltei samalta istumalta oli perehdyttävä kirjailijan tuotantoon enemmänkin. Jimin nimihenkilö on kuin Rosa Liksomin novellista napattu pohjoisen peräkammarin aikamiespoika, jonka edesottamuksia seurataan kahdessa vuorottelevassa aikatasossa. Nykyajassa ollaan paikallisessa baarissa tai milloin kenenkin luona ottamassa kuppia ja turinoimassa. Takaumissa palataan Jimin lapsuuteen ja nuoruuteen pohjoisessa pikkukylässä, nyrjähtäneeseen armeija-aikaan sekä satunnaisiin hanttihommiin.  Olemukseensa nähden hieman ristiriitaisesti Tarmoksi ristityn, sittemmin Jimiksi nimetyn nuorukaisen lapsuutta varjostaa isän käpykaartilaisuus ja veljen tapaturmainen kuolema, mutta minään myöhempien vaiheiden selittäjinä näitä tapahtumia ei Jimin kohdalla