Siirry pääsisältöön

Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä


Atena 2014
166 sivua
 

Kemijärveläisen Sari Pöyliön (s. 1966) esikoisteos Pölynimurikauppias sisältää kahdeksan novellia, joiden kaikkien keskiössä on – kuten jo kokoelman nimi paljastaa – äiti. Yksi heistä on jokseenkin holtiton, toinen uupunut, kolmas ilmeisen alkoholisoitunut ja jotain muutakin diagnoosia vailla. Ehkä tasapainoisin henkilöhahmoista on Härän hajun pienikasvuinen Ritva, joka vapautuu äitinsä sievistelyistä yllättävien käänteiden kautta.

Paitsi äideistä, kertoo kokoelma myös tyttäristä. Avausnovelli Matkalla äidin kanssa kääntää perinteiset asetelmat päälaelleen: tytär haluaa suunnitella kaiken etukäteen, tarkistaa ja varmistella neuroottisesti, kun äidin huolettomuus liioitellaan groteskiuteen saakka. Huumori on mustaa ja perustuu pitkälti ironisiin asetelmiin ja karikatyyrimäisten hahmojen osuviin dialogeihin.


Koskettavin kertomuksista on Side, jossa 13-vuotias Miina joutuu pärjäämään onnettoman äitinsä ja dominoivan isoäitinsä kanssa. Arjen realiteetit ja elämänhallinta vaikuttavat olevan kahdelle viimeksi mainitulle tuntemattomia käsitteitä, ja aitoa välittämistä löytyykin käytännönläheiseltä putkimieheltä.


Äidit ja tyttäret herättävät toisissaan kaikenlaisia tunteita koko skaalalla vihasta rakkauteen. Monen elämä ei ole totellut käsikirjoitusta, vaan on vinksahtanut asentoon, josta on vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa. Ja ketju jatkuu: tyttäret kantavat äitiensä kohtaloita, joiden yhdenlainen vertauskuva löytyy Elina Warstan piirtämästä kansikuvasta: kyyneleestä tai timantista, miten kukanenkin sen haluaa tulkita.


Odotin jonkin tarinoista sijoittuvan Pohjois-Suomeen tai pohjoisen olevan läsnä edes mentaliteettina, mutta näin ei yhdessäkään kertomuksessa ole.



Toisaalla:
Kirjailija Sari Pöyliö: En usko, että rasittavia äitejä on olemassa

Äideistä parhaat, pahimmat ja kaikki siltä väliltä 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Antti Tuuri: Rauta-antura

Otava 2012 336 sivua Ihastukseni Antti Tuurin kirjoihin ei ole laantunut sitten Kylmien kyytimiehen (2007). Tämän syksyn uutuus Rauta-antura jatkaa Äitini suku -sarjaa ollen sen kahdeksas, itsenäinen osa.  Rauta-antura johdattaa lukijansa Lapin sotaan ja syksyn 1944 räntäsateisiin: 19-vuotias Heikki Ojala joutuu joukko-osastonsa mukana Tornion taisteluihin ja sieltä saksalaisten perässä kohti pohjoista. Kerronta etenee Tuurille ominaiseen tapaan kronikoiden ja neutraalin toteavasti. Tapahtumia ei kuvailla tai kommentoida laatusanoilla. Veijo Hietala kutsuukin Tuurin kertojaa osuvasti viattomaksi kertojaksi. Tuurin henkilöt ovat tavallisia, historian tapahtumien pyörteisiin ajautuneita ihmisiä, kuin keitä tahansa.   Taisteluita kertojana toimiva Heikki Ojala ei juurikaan kuvaa, mutta sen seurauksia kylläkin: ruumiskasoja, maahan jäätyneitä saksalaisia, poltetun Lapin lohdutonta maisemaa:  Joen takana Ruotsin puolella oli Ylitornion kirkonkylä polttamattoman...

Hanna Hauru: Paperinarujumala

Like 2013 95 sivua Enpä olisi uskonut, että minä, lyhyestä virsi kaunis -aatteen vankkumaton kannattaja, toivoisin romaanille lisää pituutta. Mutta Hanna Haurun Paperinarujumalalle toivoin, sillä sen intensiivisessä ja kiehtovan mystisessä maailmassa olisi viipynyt mielellään pitempään. Vaan milloinpa kaunokirjallisuutta olisi viivoittimella arvosteltu. Ja vaikka sivuja on vähän, ei sisällön tarvitse olla pientä. Hanna Hauru (s. 1978) on valinnut seitsemännen teoksensa aiheeksi 1960-luvulla Oulussa vaikuttaneen uskonlahkon, heinoslaisuuden . Anu Kaipaisen klassikkoromaani Arkkienkeli Oulussa on niin ikään sivunnut tätä liikettä, kuten myös Annika Nykäsen ohjaama dokumenttielokuva Maailmanloppu alkaa Oulusta . Haurun romaanissa primus motorina toimii puhelu, jonka sihteerinä työskentelevä Laina saa kesken työpäivän Jumalalta:      Langan päästä kuuluu vain kohinaa. Toistan: ”Kaupungintalo, Laina Heinonen”, mutta vieläkään ei kuulu mitään. Olen jo sulkema...

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Kuuntelin tätä vuonna 1974 ilmestynyttä romaania osittain äänikirjana ja kuuntelemisesta teki erittäin miellyttävän kokemuksen se, että kirjan lukee näyttelijä Liisamaija Laaksonen , jonka ääni sopii Joenpellon henkilöiden puheenparteen ja kerrontaan erinomaisesti. Nykyään ehkä vähän unohdettu Eeva Joenpelto teki aikanaan mittavan uran kirjailijana. Hänen esikoisromaaninsa Seitsemän päivää ilmestyi vuonna 1946 ja viimeinen teos Uskomattomia uhrauksia vuonna 2000. Neliosainen Lohja -sarjakin oli sekä myynti- että arvostelumenestys. Lohja-sarjaa voisikin pitää vaikkapa Sirpa Kähkösen Kuopio -sarjan edeltäjänä, vaikka tietenkin nämä sarjat edustavat kumpainenkin omaa tyyliään ja aikaansa.   Vetää kaikista ovista alkaa keväästä 1919, jolloin kansalaissota oli vielä monella tavalla läsnä. Kerronnan keskiössä oleva Oskari Hänninen on maataloustarvikekauppias, ja hänen vaimonsa Salme koettaa kuluttaa aikaansa kotirouvana, vaikka kotona ei ole oikein muuta tekemistä kuin virkka...