Siirry pääsisältöön

Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä


Atena 2014
166 sivua
 

Kemijärveläisen Sari Pöyliön (s. 1966) esikoisteos Pölynimurikauppias sisältää kahdeksan novellia, joiden kaikkien keskiössä on – kuten jo kokoelman nimi paljastaa – äiti. Yksi heistä on jokseenkin holtiton, toinen uupunut, kolmas ilmeisen alkoholisoitunut ja jotain muutakin diagnoosia vailla. Ehkä tasapainoisin henkilöhahmoista on Härän hajun pienikasvuinen Ritva, joka vapautuu äitinsä sievistelyistä yllättävien käänteiden kautta.

Paitsi äideistä, kertoo kokoelma myös tyttäristä. Avausnovelli Matkalla äidin kanssa kääntää perinteiset asetelmat päälaelleen: tytär haluaa suunnitella kaiken etukäteen, tarkistaa ja varmistella neuroottisesti, kun äidin huolettomuus liioitellaan groteskiuteen saakka. Huumori on mustaa ja perustuu pitkälti ironisiin asetelmiin ja karikatyyrimäisten hahmojen osuviin dialogeihin.


Koskettavin kertomuksista on Side, jossa 13-vuotias Miina joutuu pärjäämään onnettoman äitinsä ja dominoivan isoäitinsä kanssa. Arjen realiteetit ja elämänhallinta vaikuttavat olevan kahdelle viimeksi mainitulle tuntemattomia käsitteitä, ja aitoa välittämistä löytyykin käytännönläheiseltä putkimieheltä.


Äidit ja tyttäret herättävät toisissaan kaikenlaisia tunteita koko skaalalla vihasta rakkauteen. Monen elämä ei ole totellut käsikirjoitusta, vaan on vinksahtanut asentoon, josta on vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa. Ja ketju jatkuu: tyttäret kantavat äitiensä kohtaloita, joiden yhdenlainen vertauskuva löytyy Elina Warstan piirtämästä kansikuvasta: kyyneleestä tai timantista, miten kukanenkin sen haluaa tulkita.


Odotin jonkin tarinoista sijoittuvan Pohjois-Suomeen tai pohjoisen olevan läsnä edes mentaliteettina, mutta näin ei yhdessäkään kertomuksessa ole.



Toisaalla:
Kirjailija Sari Pöyliö: En usko, että rasittavia äitejä on olemassa

Äideistä parhaat, pahimmat ja kaikki siltä väliltä 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaari Utrio: Vaskilintu

Kaari Utrio (s. 1942) on tehnyt merkittävän uran sekä kauno- että tietokirjailijana, ja vastikään ilmoittanut lopettavansa kirjojen kirjoittamisen. Arvostan häntä erityisesti naisen, lapsen ja perheen historian popularisoijana (esim. Eevan tyttäret , Kalevan tyttäret ja kuusiosainen Familia -sarjan, joka kertoo perheen historiasta Euroopassa). Eila Pennasen Pyhä Bir gitta (1954) on inspiroinut Utriota ryhtymään kirjailijaksi ja nimenomaan historiallisia romaaneja kirjoittavaksi kirjailijaksi. Ollessaan nuorena töissä kirjakaupassa, hän huomasi, että viihdyttävät ja jännittävät kirjat, joissa on päähenkilönä  sekä vankka historiallinen tausta, kiinnostavat lukijoita. Niitä kirjoja ostetaan.  Vaskilintu kuvaa viikinkiajan ja kristillisen ajan taitetta, 1000-luvun Eurooppaa. Päähenkilönä on suomalaisneito Terhen, joka on kaunis ja älykäs - tietenkin. Terhen syntyy hämäläiseen sumunnostattajien ja verenseisauttajien sukuun. Hän pitää kaulassaan pientä lintukorua, jossa on taik

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin