Atena 2014
166 sivua
Kemijärveläisen Sari Pöyliön (s. 1966) esikoisteos Pölynimurikauppias sisältää kahdeksan novellia, joiden kaikkien keskiössä on – kuten jo kokoelman nimi paljastaa – äiti. Yksi heistä on jokseenkin holtiton, toinen uupunut, kolmas ilmeisen alkoholisoitunut ja jotain muutakin diagnoosia vailla. Ehkä tasapainoisin henkilöhahmoista on Härän hajun pienikasvuinen Ritva, joka vapautuu äitinsä sievistelyistä yllättävien käänteiden kautta.
Paitsi äideistä, kertoo kokoelma myös tyttäristä. Avausnovelli Matkalla äidin kanssa kääntää perinteiset asetelmat päälaelleen: tytär haluaa suunnitella kaiken etukäteen, tarkistaa ja varmistella neuroottisesti, kun äidin huolettomuus liioitellaan groteskiuteen saakka. Huumori on mustaa ja perustuu pitkälti ironisiin asetelmiin ja karikatyyrimäisten hahmojen osuviin dialogeihin.
Koskettavin kertomuksista on Side, jossa 13-vuotias Miina joutuu pärjäämään onnettoman äitinsä ja dominoivan isoäitinsä kanssa. Arjen realiteetit ja elämänhallinta vaikuttavat olevan kahdelle viimeksi mainitulle tuntemattomia käsitteitä, ja aitoa välittämistä löytyykin käytännönläheiseltä putkimieheltä.
Äidit ja tyttäret herättävät toisissaan kaikenlaisia tunteita koko skaalalla vihasta rakkauteen. Monen elämä ei ole totellut käsikirjoitusta, vaan on vinksahtanut asentoon, josta on vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa. Ja ketju jatkuu: tyttäret kantavat äitiensä kohtaloita, joiden yhdenlainen vertauskuva löytyy Elina Warstan piirtämästä kansikuvasta: kyyneleestä tai timantista, miten kukanenkin sen haluaa tulkita.
Odotin jonkin tarinoista sijoittuvan Pohjois-Suomeen tai pohjoisen olevan läsnä edes mentaliteettina, mutta näin ei yhdessäkään kertomuksessa ole.
Toisaalla:
Kirjailija Sari Pöyliö: En usko, että rasittavia äitejä on olemassa
Äideistä parhaat, pahimmat ja kaikki siltä väliltä
Kommentit
Lähetä kommentti