Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala. Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin.
Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa.
Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen Toppilansaareen ”paketilla”, kuten muutkin saarelaiset. Oskar Ravander nautti virvokkeita ja istui tyylikkäästi puku päällä ja hopeapäinen herraskeppi kädessään valkoiseksi maalatun, vihreiden listojen koristaman kioskin suojassa.Huviloihin rakennettiin verantoja, parvekkeita sekä torneja. Kaiteet ja listat koristettiin lehtisahaleikkauksin. Pihoille rakennettiin huvimajoja, tanssipaviljonkeja, keinuja, istuinryhmiä sekä lehtimajoja. Lähes jokaisen huvilan yhteydessä oli myös leikkimökki ja huolella hoidettu puutarha. Alueen esteettisyys käy hyvin ilmi myös kirjan runsaasta kuvituksesta, jossa on onneksi mukana myös nostalgiaa hehkuvia interiööriotoksia.
Porvariston seuraelämä oli vilkasta, ja palvelusväki huolehti käytännön arkiaskareista. Toppilansaareen piti matkustaa veneellä, sillä saareen ei ollut siltaa ennen vuotta 1942. Niskala kertoo neljän riuskan naisen veivanneen Näkkiä, joka kulki kahdeksan kertaa päivässä Heikolanniemen ja salmen väliä. Muutto huviloille tapahtui toukokuun lopulla, ja heti jäiden lähdön jälkeen osa palvelusväestä meni edeltä käsin valmistelemaan kesäelämää.
Toppilansaaressa nykyään kasvavat valkovuokot ovat peräisin Leonard Candelinin huvilan puutarhan kukkapenkistä, jossa tiedetään kasvaneen sini- ja valkovuokkoja.
Kaarina Niskala on oululainen arkkitehti ja tutkija, joka on perehtynyt Oulun rakennus- ja kulttuurihistoriaan. Valkovuokkojen villojen lisäksi hän on kirjoittanut mm. Hurmaavista Hupisaarista ja Puistojen Oulusta (2008) sekä Oulun kaupunginkirjaston historian Tietoa & tarinoita (2007).
Oulu-seura 2007
207 sivua
Ihana Oulu ja toppila. Tuota taloa olen ihaillut aina. harmi kun hienot vanhat rakennukset on tuhottu aikojen kuluessa.
VastaaPoistaJa Oulussa on oltu tässä tuhoamisessa erityisen lahjakkaita...
Poista