Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2013.

Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö

Like 2013 253 sivua Äitini oli sairas, mielisairas. Ja niin sairas, että minä olin oppinut jo ennen kansakoulusta pääsemistä kuinka skitsofrenia kirjoitetaan, ja sitä eivät osanneet kaikki aikuisetkaan. Minä osasin kirjoittaa sen latinaksikin: schizophrenia. Ja tiesin että sairaudelle annettiin myös numero, diagnoosi. Tiesin psykoterapian, tiesin lääkkeet nimeltä, tiesin millainen oli Diapamin 10 milligramman tabletti ja montako äiti kesti niitä vaipumatta liian syvään uneen ja kuinka kalliita ne olivat. Annan lapsuuden yllä on varjo: kirjailijaäidin psyykkinen sairaus. Anna oppii sen myötä selviytyjäksi, joka huolehtii itsensä ohella myös äidistään. Onneksi apuakin on ulottuvilla, jos kohta sitä on joskus haettava rämpimällä umpihangessa keskellä yötä. Huomenkellotyttö on fiktiivinen romaani, joka perustuu oululaisen Sarianna Vaaran (s. 1961) omakohtaisiin kokemuksiin. Hänen äitinsä Maria Vaara (1931–1992) oli kainuulaislähtöinen kirjailija, jonka tuotannon läpikäyvänä

Marko Leino: Saasta

Teos 2013 513 sivua Vastenmielistä, kuvottavaa, sairasta. Mistään tällaisesta en halua tietää mitään. Silti luen, ensin sata sivua, sitten kaksisataa ja lopulta kaikki 513 sivua. Saasta on todellakin nimensä veroinen. Anžalika oli ymmärtänyt, että pelolla oli monta tasoa. Se oli oikeasti kuin pimeä porrashuone, josta joku oli varastanut kaikki lamput. Ja jos sormet osuivat seinään tai kaiteeseen, niihin tarttui mätänevää, matoja kuhisevaa lihaa ja kenkien alla kolisivat verestä liukkaat, ihmisluiset astimet. Saastassa on monta kerrontalinjaa. On aviopari Mikko ja Tiina, joiden teini-ikäinen tytär on löydetty surmattuna. On Kuningas, joka hekumoi pedofiilisilla mieliteoillaan. On 14-vuotias Anžalika, joka joutuu säälimättömän ihmiskaupan uhriksi. Ja on Kristian, jonka hyveellisen ulkokuoren alla piilee sadistinen lapsiinsekaantuja. Nämä linjat punoutuvat yhteen, mutta miten, sitä en halua tässä paljastaa. Lienee aiheellista kysyä, kuten Matti Mäkelä Hesarin kritiikissään t

Harri V. Hietikko: Lausukaa Paranoid

Johnny Kniga 2013 223 sivua Tehtävä: Etsi mimmi. Löydä mimmi. Mimmi löytyy suhteellisen vaivattomasti, mutta katoamisen taustalla lymyävä syiden ja seurausten vyyhti on kaikkea muuta kuin tavanomainen. Miksi toimeksiannon tehnyt Juulia Volkova haluaa löytää edesmenneen poikansa ex-tyttöystävän? Miksi poika päätyi joukkoteloitukseen paikallisessa kuppilassa? Miksi hän surmasi ammuskelun jälkeen itsensä? Tiedonhankkijana toimiva päähenkilö seuraa johtolankoja kovia otteita kaihtamatta: heti ensimmäisillä sivuilla pistetään kunnon pieksäjäiset pystyyn. Harrikan rengas puree Mansen teitä, kone tottelee, sytytyslanka palaa. Paranoidin kuvaamaan maailmaan ei viranomaisten käsi yllä. Ollaan hyvän kääntöpuolella, pimeässä alitajunnassa, jossa väkivalta ja julmuus sanelevat omat sääntönsä. Myös romaanin kieli myötäilee rytmillään ja vertauskuvillaan intensiivistä, äärimmilleen virittynyttä, paikoin mytologiaankin sukeltavan tarinan tunnelmaa. Amman vertaus Quentin Tarantinon leffoih