Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Pohjolassa ei ole ollut kunnon kesää kuuteen vuoteen.       Viime kesänä hellelukemat ylittyivät ainoastaan Tanskassa ja kaakkoisimmassa Skånessa, missä elohopea nousi muutamana päivänä 25 asteen tuntumaan.       Lähes viiteenkymmeneen pohjoiseen kuntaan ei ole tullut ollenkaan termistä kesää. Pitkä kevät liukui suoraan pitkäksi syksyksi.       Helsingissä kesä alkoi juhannusviikolla, Tukholmassa vain muutamaa päivää aikaisemmin.       Luulajan korkeudella kesä kesti vain kolmisen viikkoa, eikä aurinko paistanut sinä aikana kuin muutaman päivän. Sitä odottaa aina jotakin. Seuraavaa viikonloppua, lomaa, kesää, lämpöä, aurinkoa. Enemmän, paremmin, korkeammalle. Mikään ei koskaan ole riittävästi, ei ainakaan kuvankauniille Susannelle, joka haluaa olla aina paras ja kontrolloida kaikkea. Susannen mies, ruotsinsuomalainen Markus on kyllästynyt perheen kiiltokuvaelämään, mutta Susanne ei huomaa sitä tai ylipäätään mitään mikä olisi ristiriidassa hänen päänsisäisten suunnitelmien

Urbaanin oululaisuuden kannalta vilkkaassa paikassa sijaitsee vuonna 1912 valmistunut Asunto-osakeyhtiö Puistola. Iso- ja Pakkahuoneenkatujen risteyksen luoteiskulmassa oleva – tätä nykyä vaaleanpunainen – viisikerroksinen kivirakennus veikeine kulmineen, käänteineen, ikkunoineen ja kattomuotoineen herättää sukupolvesta toiseen ohikulkijan huomion, olipa ohikulkija sitten avojalakanen oululainen tai tullista tullut . Nyt kun Oulun keskusta hakee Valkean rakentamisen myötä uutta ilmettään – ja luoja paratkoon, löytää sen toivottavasti joskus – on miltei lohdullista ajatella judeng-tyyliä henkivän Puistolan ajatonta eleganssia. Legendaarisen kulttuurihistorioitsijan  Markus H. Korhosen historiakatsauksessa rakennustekniset seikat jäävät sivusosaan: painopiste on kulttuuri- ja sosiaalihistoriassa. Keskieurooppalaista myöhäisjugendia edustavan Puistolan nykyinen väritys ei ole alkuperäinen. Alkuperäinen ulkoseinäväri luokiteltiin 1990-luvulla tehdyissä tutkimuksissa persikanke

Suomessa on 800 000 - 900 000 tilastollisesti köyhää ihmistä. Pitkäaikaisköyhiä heistä on noin 100 000 ja leipäjonoissa käy viikottain yli 20 000 suomalaista. Äärimmäisessä köyhyydessä Suomessa elää Katariina Vuoren mukaan 30 000 ihmistä tai kotitaloutta.  Tällaiselle massalle on oululainen kirjailija Katariina Vuori antanut kasvot yhdessä valokuvaaja Vesa Rannan kanssa teoksessa Lottovoittajien pöydässä . Lähemmin tutustutaan kahdentoista köyhän elämäntarinaan, ja juuri nämä tarinat ovat kirjan mielenkiintoisinta antia. (Niin kiinnostavaa, että luin pikkutunneille saakka.) Esimerkiksi köyhyyden syitä ja seurauksia, historiaa ja sosioekonomisen aseman vaikutusta lapsen kehitykseen käsittelevät luvut antavat myös perspektiiviä monisyiseen aiheeseen. Kirjassa esiteltyjen ihmisten köyhyyden taustalla on monenlaisia tarinoita. On turvatonta lapsuutta, psyyken ongelmia, yksinhuoltajuutta, työttömyyttä, sairautta, alkoholismia, ylivelkaantumista, parisuhdeväkivaltaa. Tavanomaista