Siirry pääsisältöön

Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät




Pohjolassa ei ole ollut kunnon kesää kuuteen vuoteen.
      Viime kesänä hellelukemat ylittyivät ainoastaan Tanskassa ja kaakkoisimmassa Skånessa, missä elohopea nousi muutamana päivänä 25 asteen tuntumaan.
      Lähes viiteenkymmeneen pohjoiseen kuntaan ei ole tullut ollenkaan termistä kesää. Pitkä kevät liukui suoraan pitkäksi syksyksi.
      Helsingissä kesä alkoi juhannusviikolla, Tukholmassa vain muutamaa päivää aikaisemmin.
      Luulajan korkeudella kesä kesti vain kolmisen viikkoa, eikä aurinko paistanut sinä aikana kuin muutaman päivän.

Sitä odottaa aina jotakin. Seuraavaa viikonloppua, lomaa, kesää, lämpöä, aurinkoa. Enemmän, paremmin, korkeammalle. Mikään ei koskaan ole riittävästi, ei ainakaan kuvankauniille Susannelle, joka haluaa olla aina paras ja kontrolloida kaikkea. Susannen mies, ruotsinsuomalainen Markus on kyllästynyt perheen kiiltokuvaelämään, mutta Susanne ei huomaa sitä tai ylipäätään mitään mikä olisi ristiriidassa hänen päänsisäisten suunnitelmiensa kanssa. 

Mutta koska todellisuudessa on aina säröjä, Susanne tahtoo aloittaa kaiken alusta, puhtaalta pöydältä. Uusi lapsi korjaisi elämän. Susanne on tilannut vauvan Intiasta kertomatta sitä kenellekään. Padma on yksi tuhansista köyhistä intialaisnaisista, jotka toimivat sijaissynnyttäjinä maksua vastaan. Padman kautta miljööt ristivalottuvat: Ilmastonmuutoksen kourissakin Pohjoismaat ovat kliinisen vähäeleisiä verrattuna vastakohtia, hajuja ja kaikkea mahdollista ryöppyävään Intiaan.


Toisen romaanin keskiössä olevan perheen muodostavat tv-meteorologi Peter ja hänen vaimonsa Rosa, joka on menestynyt kampaaja. Oikutteleva sää on syössyt Peterin ammatilliseen kriisiin. Ihmiset eivät enää luota ennusteisiin ja meteorologeista on tullut Ruotsin vihatuin ammattiryhmä heti poliitikkojen ja toimittajien jälkeen. Ilmastonmuutos on Seitsemännessä keväässä sekä konkreettinen että vertauskuvallinen – säätä ei voi ennustaa, elämää ehkä vielä vähemmän.


Vahvimmaksi henkilöhahmoksi nousee Susannen ja Markuksen tytär Matilda, joka älykkyydellään ja osaavuudellaan edustaa toivoa ja tulevaisuutta. Samoin kuin Tiina Laitila Kälvemarkin aiemmissa teoksissa on Seitsemännen kevään ihmisillä on kullakin salaisuutensa, ja heidän elämänsä leikkautuvat toisiinsa muodostaen monisyisen kuvion, jossa yhden langan nykäisyllä saattaa olla odottamattomia seurauksia. Romaani näyttää vain välähdyksiä, mutta näiden hetkien perusteella lukija pystyy rakentamaan mielessään riittävän tarkan kokonaiskuvan. 


Tiina Laitila Kälvemarkilla on todentuntuinen näkökulma sekä yksilöihin että heidän yhteisöihinsä.
Se on vapaa teennäisyydestä ja turhasta konstailusta. Seitsemäs kevät on kiehtova ja merkityksellisen romaani, ehdottomasti yksi tämän kirjavuoden parhaista. (Näin uskallan väittää, vaikka syksyn kirjasatoon on vielä aikaa.) 


WSOY 2017
179 sivua



Toisaalla:
Sisuradio: Tiina Laitila Kälvemarkin uutuus Seitsemäs kevät nostaa pintaan kärsimättömyyden ja toteutumattomat unelmat

Kommentit

  1. Olen samaa mieltä kanssasi, tämä oli yksi tämän vuoden parhaista kotimaisista kirjoista.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala osoittaa sen m

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Annikki Kariniemi: Poro-Kristiina

Otava 1952 237 sivua Pakkanen on kiristynyt pahimmilleen Sompio-vuoman laakeilla, jääksi jähmettyneillä kaltiokentillä. Se ei enää paukahtele. Se on vain. Seisoo tiukkana hiljaisuutena joka taholla selkosta, ylhäällä ja alhaalla. Kiiluvaiset kipenöivät omaa kylmäänsä taivaan kannelta. Kuun loistossakin on pakkasen hyytävää kalseutta. Näillä pohjoista miljöötä kuvaavilla sanoilla aloitti Annikki Kariniemi (1913-1984) esikoisromaaninsa, jota seurasi mittava ja monipuolinen tuotanto: yli kolmekymmentä teosta, näytelmiä, runoja ja lehtikirjoituksia. Kariniemi oli Lapin ensimmäisiä naiskirjailijoita ja naispuolinen uranuurtaja suomalaisessa eräkirjallisuudessa. Suotta häntä ei sanottu lappilaisen kaunokirjallisuuden esiäidiksi.  Kariniemen ensimmäiset teokset jatkavat Lapin romantiikan perinnettä. Poro-Kristiina on myyttinen kertomus naisesta, jonka elämä jakautuu kahteen todellisuuteen. Yhtäällä on kristilliset normit ja elämäntapa, toisaalla ikiaikainen taikojen, näkyjen ja šama