Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Otava 2012 318 sivua   Pirjo Hassinen taitaa ihmissuhdedraaman ja dekkarikerronnan kutomisen samaan tarinaan. Finlandia-ehdokkaana olleessa ja Savonia-palkitussa Populassa vahvin viritys syntyy kuitenkin yhteiskunnallisista aineksista. Viisikymppinen harrastelijataiteilija Pirjo Vainio ja hänen raamikas naapurinsa Perttu viihtyvät toistensa seurassa kohtaloidensa yhdistäminä. Paljoa ei silti tapahdu, vaikka kahdella yksinäisellä olisi monta tilaisuutta tehdä itseään tykö. Pirjon ja Pertun suhde on voimallisesti potentiaalinen, enemmänkin tunnelmana kuin tekoina läsnä. Romaanin jännitysjuoni rakentuu työttömäksi jäävän Pertun kytköksistä oikeistopopulistiseen Populaan, jonka ykkösmies Jukka Kalmari, "unesta herättäjä", on omiensa messias: " Kalmarin puhuessa epämääräinen oikeassa olemisen tunne alkoi muokkaantua yhteiseksi selkärangaksi." Poliittisten kuvioiden vertautuminen tosielämään on ehkä liiankin ilmeistä, mutta se miten Hassinen osoittaa osattomuu

Minerva 2013 225 sivua Anu Juvosen (s. 1975) esikoisromaani on kasvukertomus 1980-luvun Helsingin Kannelmäestä. Samantyyppisessä lähiömiljöössä ja teemoissa liikutaan esimerkiksi Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomessa , mutta Lähiöoksennuksen päähenkilö Katja on vähän vähemmän ulkopuolinen kuin Röyhkän Välde. Eikä Kannelmäestä löydy sitä pohjoisen pikkukaupungin pysähtyneisyyttä, jota Miss Farkku-Suomi paikoin kuvaa. Nuoruus on kuitenkin yhtäläistä kaikkialla. Hiuksia tupeerataan, meikataan, tupakoidaan ja kännäillään. Katja asuu äitinsä ja veljensä kanssa Kannelmäessä, jossa elämän rosoisuus on peittelemättä julki. Katjan ystävän Sannan isä on rappioalkoholisti, toisen kaverin isä käyttää tytärtään hyväkseen. Puliukot hakevat alaikäisille viinaa ja pusikoissa vilisee itsensäpaljastajia. Katja, Sanna ja Mirri elävät hetkessä: kaikki on koettava tässä ja nyt, mahdollisimman nopeasti ja voimallisesti. Harrastuksista tärkein on kännäily, jota kuvataan myös koomisin äänenpainoin: –

Jos hän olisi kotona Beirutissa. Jos hän tietäisi kuka on ja mihin kuuluu. Jos hän menisi aamulla töihin, ja tulisi illalla kotiin, ja tuntisi hajut ja maut ja tuulen suunnan. Tiina Laitila Kälvemarkin (s. 1970) esikoisnovellikokoelman ihmiset ovat irti juuriltaan tai elämiensä risteystilanteissa: jäädäkö vai lähteä. Mennyt elää muistoissa ja nykyhetki tuntuu vain siirtymältä kohti uutta elämää. Maahanmuuttaja-Lech siivoa hienostokoteja. Rashid pitää pitseriaa. He ovat osa ruotsalaista yhteiskuntaa, mutta silti ulkopuolisia. 40 vuotta sitten Ruotsiin Maraboulle töihin muuttanut Pentti on niin ikään sisimmältään suomalainen. ”Kumpaa laitetaan, vaalukorvia vai oikiaa makkaraa.”   Tove Janssonilta lainattu alkusitaatti kiteyttää hyvin novellien tunnelman: ”On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.” Osassa tarinoista on samoja henkilöhahmoja: Pentti, Annikki, Miia ja Emma

Otava 2012 317 sivua Hän menisi turvalliseen paikkaan. Hän menisi palstalleen ja käpertyisi sammalikkoon kaatuneen puun kainaloon kuin hoitokotiin tai sairaalan sänkyyn. Pensaissa alkoi olla lehtiä, pesissä poikasia. Sinne hän menisi. Odottaisi ja paranisi. Näyttelijä-kirjailija Reidar Palmgrenin (s. 1966) neljännessä romaanissa mennään niin lähelle luontoa kuin kirjallisuudessa voidaan ylipäätään mennä. Sudenmarjan päähenkilö, 34-vuotias Tuula rakastaa kasveja ja eläimiä ja haluaisi säilyttää työkseen hoitamansa puistopalstan niin luonnontilaisena kuin mahdollista. Toiset ihmiset hän kokee vieraiksi ja etäisiksi. Tuula on itsekin melkein kuin eläin: hän toimii vaistojensa ja viettiensä varassa. Hänelle luonnon kiertokulku on kaupunkielämän rutiineja luonnollisempi rytmi. Sivujuonissaan Sudenmarja käy kiinni syrjäytyneisyyteen, kunnalliselämän valtarakenteisiin ja huumekauppaan, jos kohta nämäkin polut kutoutuvat osaksi päällimmäistä vastakkainasetelmaa: ihmisen ja luonnon s