Jos hän olisi kotona Beirutissa. Jos hän tietäisi kuka on ja mihin kuuluu. Jos hän menisi aamulla töihin, ja tulisi illalla kotiin, ja tuntisi hajut ja maut ja tuulen suunnan.Tiina Laitila Kälvemarkin (s. 1970) esikoisnovellikokoelman ihmiset ovat irti juuriltaan tai elämiensä risteystilanteissa: jäädäkö vai lähteä. Mennyt elää muistoissa ja nykyhetki tuntuu vain siirtymältä kohti uutta elämää. Maahanmuuttaja-Lech siivoa hienostokoteja. Rashid pitää pitseriaa. He ovat osa ruotsalaista yhteiskuntaa, mutta silti ulkopuolisia. 40 vuotta sitten Ruotsiin Maraboulle töihin muuttanut Pentti on niin ikään sisimmältään suomalainen. ”Kumpaa laitetaan, vaalukorvia vai oikiaa makkaraa.”
Tove Janssonilta lainattu alkusitaatti kiteyttää hyvin novellien tunnelman: ”On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.”
Osassa tarinoista on samoja henkilöhahmoja: Pentti, Annikki, Miia ja Emma. Omaperäisin novelleista on kuitenkin palkittu Jänis, jossa nainen etsii pakonomaisesti mökillä näkemäänsä jänistä. Sisäinen ahdistus tuodaan esiin hienovireisesti ja äärimmäisen tarkkanäköisesti. Samalla novelli onnistuu havainnollistamaan paljon menettäneen ihmisen tuskan miltei lohdullisesti: mielikin voi särkyä. Kukaan ei kestä mitä tahansa.
Kadonneen rannan ihmiset ovat eläviä ja heissä on luonnetta ja särmää. Mieleeni nousivat Jhumpa Lahirin tai Sana Krasikovin kertomukset. Jään mielenkiinnolla odottamaan Tiina Laitila Kälvemarkin seuraavaa kaunokirjallista ulostuloa.
Muualla:
Järjellä ja tunteella
Kulttuuri kukoistaa
Kirjavinkit
Kommentit
Lähetä kommentti