Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Like 2010 134 sivua Suom. Taina Helkamo Sairaana ei jaksa paneutua tiiliskiviromaaneihin, mutta lukemattakaan ei malta olla niin kauan kuin vain henki pihisee. Niinpä valitsin lentsupäivän ratoksi vanhan suosikkini, Marjane Satrapin hykerryttävän sarjakuvaromaanin Pistoja , joka on tekijältään kolmas suomennettu teos. Häpeäkseni joudun myöntämään, etten ole lukenut Satrapin Persepolista , joka lienee saanut jo jonkinlaisen klassikon aseman. Miehet, rakkaus, seksi ja naisen oikeus hallita elämäänsä. Siinä teemat iranilaisnaisten teehetkeen ja muisteloihin, jotka ovat toisinaan traagisia, mutta eivät vailla toivoa. Päivällistä seuraava juttelutuokio on naisten omaa tilaa ja aikaa, jolloin voi vapaasti  tuulettaa sydämeltään intiimejäkin asioita. Näin Satrapi luo eräänlaisen salatun näkymän teheranilaiselämään, jota ei uutisista tai ajankohtaisohjelmista löydä. Eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna jotkut naisten kertomat tarinat tuntuvat jopa pöyristyttäviltä. Vai miten pitäis

1960 WSOY 116 sivua Aloitan sarjani Unohdetut kirjailijat oululaisella Erkki Hyytisellä (1928-1987) ja hänen esikoiromaanillaan Kulo (1960). Hyytinen ei ole ehkä kuitenkaan unohdetuista unohdetuin, sillä hänet muistetaan ainakin keväällä 1965 tekemästään vastalauseesta Oulun masentavalle ja kulttuurivihamieliselle ilmapiirille: kirjailija poltti julkisesti Oulu-aiheisen romaaninsa käsikirjoituksen. Auttoiko teko ilmapiirin kohentamisessa, sitä tarina ei kerro. Ainakin Anu Kaipainen ja Erno Paasilinna muuttivat Oulusta etelään. Hyytinen jäi ja työskenteli Oulun alueradion johtajana 1968-1986. Pienoisromaani Kulo kertoo nuoren sotamies Veikko Niemen tarinan. Niemi on omapäinen ja  armeijan sääntöihin huonosti sopeutuva nuorukainen maalta. Lähiseudulla syttynyt metsäpalo tarjoaakin oivallisen tilaisuuden irtaantua kasarmin hierarkiasta ja säännöistä. Ollaan jossain päin Pohjois-Pohjanmaan maaseutua, mutta tarkempia koordinaatteja tarina ei anna. Jo heti sammutusurakan alkutaip