Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Tammi 2001 201 sivua Suomentaneet ja toimittaneet Arto Kivimäki ja Sampo Vesterinen Yllätin itseni lupaamasta, että voisin kertoa kollegoilleni jotain antiikin eroottisesta runoudesta. Minä houkka! Mutta moiseen hulluuteen minut ajoi yksi lempikirjoistani, Arto Kivimäen ja Sampo Vesterisen suomentama ja toimittama Rakkaus ei koskaan lepää: antiikin runoja rakkaudesta . Kirja sisältää nimensä mukaisesti valikoiman antiikin Kreikan ja Rooman rakkausrunoutta. Mukaan on valittu sekä tunnettuja klassikoita Saphosta Ovidiukseen että tuntemattomampien tekijöiden hengentuotteita. On herkkävireisiä tunnelmapaloja: Sinulla poika on tytön katse, et kuuntele mitä sanon,                                                et tiedä että pitelet sieluni suitsia. Rakkauden järjetöntä huumaa: Se ei ole rakkautta että uskoo vain silmiään ja himoaa sellaista jolla on hyvät muodot. Se on rakkautta jos hullaantuu ja on kuin pistoksissa kun näkee jonkun ruman. Silloin palaa t

Like 2003 303 sivua - Asukko nää... Missä nää asut? kysyn. - Välivainiolla. Nyt olen ainakin avannut suuni. - Sirppitiellä, Pike täsmentää. Sen on niin helppo puhua. - Mä asun Tuirassa. Koskihallia vastapäätä. Tai Koskihallin ja kirkon välissä. Miss Farkku-Suomen miljöönä on kirjailijan kotikaupunki, 1970-luvun Oulu. Pohjoinen pikkupaikkakunta elää irrallaan suuren maailman virtauksista. Sen vaivoin kaupunkilaistuneet maisemat eivät ole idyllisiä: harmaita lähiöitä, betonikolosseja, ränsistynyt Limminranta, radanvarsia ja jättömaita. Sosiaaliset ympyrät ovat pieniä ja hierarkkisia, ja romaanin minäkertoja, lukiolainen Välde jättäytyy niiden ulkopuolelle suosiolla. Kun kirjasto suljetaan lauantaina kahdelta ja kaupat ovat menneet kiinni, kadut tyhjenevät, eikä jäljelle jää mitään. Oulu on kuin dystopia: autioitunut arktinen peräkylä, jonka katuja yksinäinen Välde harhailee. Välde haaveilee luokkakaveristaan Pikestä, joka valitaan Suosikin kauneuskilpailussa Miss Farkk

Otava 1958 Teuvo Pakkala toi kirjallisuuteen Oulun Vaaran kaupunginosan, Matti Hälli Tuiran, Paavo Rintala puolestaan lapsuus- ja kouluvuosiensa Raksilan. Työläisten ja köyhien alueita kaikki tyynni.  Rintalan Raksila ajoittuu jatkosotaan. Oulu oli saksalaisten varuskuntakaupunki ja kaupungintalollakin liehuivat hakaristiliput. Tuiraan rakennettua saksalaisten suurinta parakkikylää kutsuttiin Pikku-Berliiniksi ja tämä nimitys elää yhä osana paikallishistoriaa yhtä lailla kuin esimerkiksi Koskela tunnetaan Pikku-Moskovana. Kotirintaman arki näyttäytyy romaanissa kaupankäyntinä ja vehtaamisena saksalaisten kanssa. Sota on luonut poikkeusolot, joissa normaalit käytöskoodit eivät välttämättä päde. Kerronnan keskiössä toimivalle raksilalaiselle poikasakille sota on ennen kaikkea jännittävää peliä ja saksalaissotilaiden ja heidän heilojensa ”vaanimista”, jos kohta Immu, Pate, Urkki, Matti ja etenkin oman onnensa nojaan jätetty Jake oppivat tuntemaan myös sodan nurjemman puolen: p

WSOY 1983 Työhön liittyvä lukuprojekti sysäsi minut Pohjois-Suomen kirjaklassikoiden pariin. Aloitin urakan Joni Skiftesvikin palkitulla esikoisteoksella Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (1983). Skiftesvikiä on luonnehdittu Pentti Haanpään veroiseksi novellin mestariksi, ja aloitusnovelli "Aavistaja" osoittaakin, ettei vertaus ole tuulesta temmattu. Sota-aikaan sijoittuva novelli kertoo Eilan isästä, joka varustautuu kaikin mahdollisin tavoin vihollisen hyökkäyksen varalle ja jolle muut naureskelevat. Myös Eilaa pilkataan isän puuhien vuoksi. Itse tapahtumien kulku kerrotaan takaumana. Eilan äiti on Skiftesvikin tuotannolle tyypillinen naishahmo: nöyryytetty ja arjen rosoisuudesta liikaakin osakseen saanut, mutta omalla tavallaan ylpeä ja rohkea nainen. Puhalluskukkapojan neljästätoista novellista mieleeni jäi parhaiten juuri "Aavistaja", huviteltta-aiheinen "Piippolaan" sekä vahvatunnelmainen niminovelli "Puhalluskukkapoika ja t