sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi

Like 2003
303 sivua

- Asukko nää... Missä nää asut? kysyn.
- Välivainiolla.
Nyt olen ainakin avannut suuni.
- Sirppitiellä, Pike täsmentää. Sen on niin helppo puhua.
- Mä asun Tuirassa. Koskihallia vastapäätä. Tai Koskihallin ja kirkon välissä.
Miss Farkku-Suomen miljöönä on kirjailijan kotikaupunki, 1970-luvun Oulu. Pohjoinen pikkupaikkakunta elää irrallaan suuren maailman virtauksista. Sen vaivoin kaupunkilaistuneet maisemat eivät ole idyllisiä: harmaita lähiöitä, betonikolosseja, ränsistynyt Limminranta, radanvarsia ja jättömaita. Sosiaaliset ympyrät ovat pieniä ja hierarkkisia, ja romaanin minäkertoja, lukiolainen Välde jättäytyy niiden ulkopuolelle suosiolla.

Kun kirjasto suljetaan lauantaina kahdelta ja kaupat ovat menneet kiinni, kadut tyhjenevät, eikä jäljelle jää mitään. Oulu on kuin dystopia: autioitunut arktinen peräkylä, jonka katuja yksinäinen Välde harhailee. Välde haaveilee luokkakaveristaan Pikestä, joka valitaan Suosikin kauneuskilpailussa Miss Farkku-Suomeksi. Pike on kuitenkin saavuttamaton ja ainoan ulospääsytien henkisestä ja aineellisesta ankeudesta tarjoaa musiikki:

Sitten näin Eric Claptonin soittavan televisiossa. Se lauloi ja vaihtoi sointuja edes vilkaisematta otelautaan. Tajusin, etten pysty sellaiseen ikinä. Aloin käyttää kitaraa rekvisiittana kun tanssin kuulokkeet päässä peilin edessä ja esitin Lou Reediä, Rollareita tai Captain Beefheartia.
Musiikin avulla Välde rakentaa myös identiteettiään. Hän ei usko valmiisiin ajatuksiin tai tyyleihin, vaan haluaa nimenomaan erottautua massasta, tehdä jotain uutta ja itsensä näköistä. 60-luvun maailmanparannususko on jo ohitse. Välde haluaa pukeutua eri tavalla kuin muut, kirjoittaa ja soittaa omia biisejään.

Miss Farkku-Suomi on Röyhkän paras kirja. Sen asenne on vahvasti angstinen ja undergroud, mutta Välden itseironia ja paikallinen puheenparsi taittavat kuitenkin totisimman uhon. 70-luvun Oulu on kaikessa kaameudessaan jopa nostalginen ja se tarjoaa Väldelle juuri sopivasti kontrastia ja ponnahduslautaa. Suuremmista tai värikkäämmistä ympyröistä olisikin eittämättä ollut työläämpi erottautua.

Jään mielenkiinnolla odottamaan miten 3. elokuuta ensi-iltaan tuleva elokuva vastaa kirjan tunnelmia.

4 kommenttia:

  1. "Miss Farkku Suomi on Röyhkän paras kirja" - nyt tiedän mistä aloittaa miehen tuotantoon tutustumisen :) Tuttu murre varmasti toisi oman mukavan lisänsä lukemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole juurikaan perustanut Röyhkän muusta tuotannosta. Uusin romaanikin Kreikkalainen salaatti tuntui vanhan toistolta. Mutta Röyhkä on siinä mielessä kyllä kiinnostava tapaus, että hän on onnistunut luomaan taiteellisen uran kahdella saralla, sekä kirjailijana että muusikkona.

      Poista
  2. Kirjablogeissa Miss Farkku-Suomea on käsitelty hämmästyttävän vähän. Löysin vain Salla Brunoun kirjoituksen vuodelta 2009: http://sbrunou.blogspot.fi/2009/07/kauko-royhka-miss-farkku-suomi.html
    Mutta ehkä laatu korvaa määrän. :)

    VastaaPoista
  3. Elokuvakin oli hyvä! 70-luvun oululainen miljöö ja mentaliteetti oli tavoitettu yllättävänkin onnistuneesti.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...