Siirry pääsisältöön

Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi

Like 2003
303 sivua

- Asukko nää... Missä nää asut? kysyn.
- Välivainiolla.
Nyt olen ainakin avannut suuni.
- Sirppitiellä, Pike täsmentää. Sen on niin helppo puhua.
- Mä asun Tuirassa. Koskihallia vastapäätä. Tai Koskihallin ja kirkon välissä.
Miss Farkku-Suomen miljöönä on kirjailijan kotikaupunki, 1970-luvun Oulu. Pohjoinen pikkupaikkakunta elää irrallaan suuren maailman virtauksista. Sen vaivoin kaupunkilaistuneet maisemat eivät ole idyllisiä: harmaita lähiöitä, betonikolosseja, ränsistynyt Limminranta, radanvarsia ja jättömaita. Sosiaaliset ympyrät ovat pieniä ja hierarkkisia, ja romaanin minäkertoja, lukiolainen Välde jättäytyy niiden ulkopuolelle suosiolla.

Kun kirjasto suljetaan lauantaina kahdelta ja kaupat ovat menneet kiinni, kadut tyhjenevät, eikä jäljelle jää mitään. Oulu on kuin dystopia: autioitunut arktinen peräkylä, jonka katuja yksinäinen Välde harhailee. Välde haaveilee luokkakaveristaan Pikestä, joka valitaan Suosikin kauneuskilpailussa Miss Farkku-Suomeksi. Pike on kuitenkin saavuttamaton ja ainoan ulospääsytien henkisestä ja aineellisesta ankeudesta tarjoaa musiikki:

Sitten näin Eric Claptonin soittavan televisiossa. Se lauloi ja vaihtoi sointuja edes vilkaisematta otelautaan. Tajusin, etten pysty sellaiseen ikinä. Aloin käyttää kitaraa rekvisiittana kun tanssin kuulokkeet päässä peilin edessä ja esitin Lou Reediä, Rollareita tai Captain Beefheartia.
Musiikin avulla Välde rakentaa myös identiteettiään. Hän ei usko valmiisiin ajatuksiin tai tyyleihin, vaan haluaa nimenomaan erottautua massasta, tehdä jotain uutta ja itsensä näköistä. 60-luvun maailmanparannususko on jo ohitse. Välde haluaa pukeutua eri tavalla kuin muut, kirjoittaa ja soittaa omia biisejään.

Miss Farkku-Suomi on Röyhkän paras kirja. Sen asenne on vahvasti angstinen ja undergroud, mutta Välden itseironia ja paikallinen puheenparsi taittavat kuitenkin totisimman uhon. 70-luvun Oulu on kaikessa kaameudessaan jopa nostalginen ja se tarjoaa Väldelle juuri sopivasti kontrastia ja ponnahduslautaa. Suuremmista tai värikkäämmistä ympyröistä olisikin eittämättä ollut työläämpi erottautua.

Jään mielenkiinnolla odottamaan miten 3. elokuuta ensi-iltaan tuleva elokuva vastaa kirjan tunnelmia.

Kommentit

  1. "Miss Farkku Suomi on Röyhkän paras kirja" - nyt tiedän mistä aloittaa miehen tuotantoon tutustumisen :) Tuttu murre varmasti toisi oman mukavan lisänsä lukemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole juurikaan perustanut Röyhkän muusta tuotannosta. Uusin romaanikin Kreikkalainen salaatti tuntui vanhan toistolta. Mutta Röyhkä on siinä mielessä kyllä kiinnostava tapaus, että hän on onnistunut luomaan taiteellisen uran kahdella saralla, sekä kirjailijana että muusikkona.

      Poista
  2. Kirjablogeissa Miss Farkku-Suomea on käsitelty hämmästyttävän vähän. Löysin vain Salla Brunoun kirjoituksen vuodelta 2009: http://sbrunou.blogspot.fi/2009/07/kauko-royhka-miss-farkku-suomi.html
    Mutta ehkä laatu korvaa määrän. :)

    VastaaPoista
  3. Elokuvakin oli hyvä! 70-luvun oululainen miljöö ja mentaliteetti oli tavoitettu yllättävänkin onnistuneesti.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala osoittaa sen m

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Annikki Kariniemi: Poro-Kristiina

Otava 1952 237 sivua Pakkanen on kiristynyt pahimmilleen Sompio-vuoman laakeilla, jääksi jähmettyneillä kaltiokentillä. Se ei enää paukahtele. Se on vain. Seisoo tiukkana hiljaisuutena joka taholla selkosta, ylhäällä ja alhaalla. Kiiluvaiset kipenöivät omaa kylmäänsä taivaan kannelta. Kuun loistossakin on pakkasen hyytävää kalseutta. Näillä pohjoista miljöötä kuvaavilla sanoilla aloitti Annikki Kariniemi (1913-1984) esikoisromaaninsa, jota seurasi mittava ja monipuolinen tuotanto: yli kolmekymmentä teosta, näytelmiä, runoja ja lehtikirjoituksia. Kariniemi oli Lapin ensimmäisiä naiskirjailijoita ja naispuolinen uranuurtaja suomalaisessa eräkirjallisuudessa. Suotta häntä ei sanottu lappilaisen kaunokirjallisuuden esiäidiksi.  Kariniemen ensimmäiset teokset jatkavat Lapin romantiikan perinnettä. Poro-Kristiina on myyttinen kertomus naisesta, jonka elämä jakautuu kahteen todellisuuteen. Yhtäällä on kristilliset normit ja elämäntapa, toisaalla ikiaikainen taikojen, näkyjen ja šama