Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

Ensi torstaina, 23. huhtikuuta, vietetään jälleen Kirjan ja ruusun päivää . Päivän nimikkoteoksen, joka on tänä vuonna Kari Hotakaisen Kantaja , saa kaupan päälle 23.–25.4., kun ostaa kirjoja vähintään 15 eurolla. Tässä kuusi kirjavinkkiä kirjastonhoitajalta: Aikuisille: Anneli Kanto: Pyöveli . Gummerus 2015 Historiaa mielenkiintoisesta näkökulmasta tarkasteleva lukuromaani on uskottava sekä yksityiskohdissa että juonessaan, joka pitää otteessaan loppuun saakka.  Kimmo Oksanen: Kasvonsa menettänyt mies . WSOY 2015 Kun prinssistä tuleekin hirviö, avautuu elämään väistämättä uudenlainen näkymä. Kaunistelematon tarina kasvaa yksityisestä  tragediasta yhteiskunnalliseksi kannanotoksi. Lauri Ahtinen: Homepäiväkirja . Like 2015 Särmikäs sarjakuvaromaani homepainajaisesta, jossa on myös vahvoja ironian sävyjä. Lapsille: Essi Kummu: Harjoituspusuja . Tammi 2015 Kertomus Eliaksen ensimmäisestä ihastuksesta on omistettu kaikille, jotka pelkäävät ensimmäistä suudelmaa. Sopii hyvi

Pohjoinen 1994 216 sivua Antti Tuurin mittava tuotanto sisältää kaunokirjallisten teosten lisäksi dokumenttiteoksia, erilaisia historiikkeja, elämäkertoja, matkakertomuksia ja mm. elokuvakäsikirjoituksia. Jokivarsien kansa sodassa on haastatteluaineistoon pohjautuva, Pohjois-Pohjanmaan ihmisten kertomus sotavuosista: talvisodasta, välirauhan ajasta, jatkosodasta ja Lapin sodasta. Kansilieve kertoo kirjan saaneen alkunsa iiläisten veteraanijärjestöjen aloitteesta. Muutaman rivin ja korkeintaan parin sivun mittaisista katkelmista syntyy sotien vaiheita noudattava, kronologinen kokonaisuus. Kirjan lopussa on lista kaikista kirjaan haastatelluista, mutta mistään ei käy ilmi, kuka minkäkin tarinan on kertonut. Kerrontaratkaisu vaatii hieman totuttelua, mutta yhdessä muistikuvista muodostuu autenttinen ja vivahteikas todistus sodanaikaisesta elämästä. Kotiseutu on läsnä rintamallakin: ”Tunnussana meillä oli Bio Kiistola”. Mikään urotekojen ylistyslaulu JKS ei ole, vaikka niistäkin tie

Daimon 2014 46 sivua Sanni Purhosen (s. 1983) runoissa tasapainoillaan kapealla alustalla. Elämä on niissä kuin vähän tärähtänyt valokuva, sijoiltaan nyrjähtänyt ja helposti särkyvä. Pienet hetket rinnastuvat lakoniseen, aavistuksen dystooppiseen tunnelmaan. Lopun aikoja tässä elellään, mutta ironisen ymmärryksen sävyttämänä: "Istuminen tappaa / nukkuminen pitää hengissä vain väliaikaisesti". Kokoelma on jaettu neljään osaan: Haavoittunut talvi, Maailmanpyörä, Leninin patsas ja Ihmiskoirat. Haavoittuneen talven kuvat ovat groteskeja ja paikoin vähän kuluneitakin. Leninin patsaassa vuosi taittuu kaikkialle valonsa tunkevaan kevääseen ja Ihmiskoirissa päivä painuu iltaan, joka "on täynnä omituista naurua / ihmiskoirat nilkuttavat katulamppujen alla. Tulee mieleen Kauko Röyhkän biisi Helvetti , jossa rampa klenkkaa pitkin hiekkatietä ja höpisee itsekseen. Harmittavan usein runojen asetelma ja kertojan havainnot jäävät nupulleen. Tulee olo, että tästä tai tuosta olisi

Gummerus 2015 387 sivua Tuomari on kaikkien yläpuolella. Mutta tuomarinkin yläpuolella on pyöveli, sillä ilman häntä ei rikollista rangaista. Tuomari ratkaisee, kuka on tehnyt pahan teon, varastanut, väärentänyt, puhunut valhetta tai tappanut. Hän määrää syylliselle rangaistuksen, mutta laki ei toteudu ilman pyöveliä, joka on tuomarin oikea käsi. Aina eivät pyövelin mestaamat olleet paatuneita rikollisia tai pahantekijöitä. Monesti tuomiolla oli lapsensurmasta syytettyjä, epätoivoisia neitoja tai noituudesta epäiltyjä, yleensä köyhälistöön kuuluvia naisia. Oikean ja väärän raja oli ja on edelleen suhteellinen ja muuttuva. Tosielämästä tiedetään, että esimerkiksi oulunsalolainen piika Anna Laurintytär Muikku varasti alttarivaatteen kertomansa mukaan oululaisen kauppiaanvaimon noitumana. Pyövelissä noitavainojen lietsoma hulluus pääsee valloilleen vasta romaanin loppupuolella. Sitä ennen seurataan Johannin oppivuosia isänsä ammattiin, pyöveliksi. Toinen tarinan keskeinen henkilö