Siirry pääsisältöön

Kirjan ja ruusun päivä 23.4.2015


Ensi torstaina, 23. huhtikuuta, vietetään jälleen Kirjan ja ruusun päivää. Päivän nimikkoteoksen, joka on tänä vuonna Kari Hotakaisen Kantaja, saa kaupan päälle 23.–25.4., kun ostaa kirjoja vähintään 15 eurolla.

Tässä kuusi kirjavinkkiä kirjastonhoitajalta:


Aikuisille:


Anneli Kanto: Pyöveli. Gummerus 2015
Historiaa mielenkiintoisesta näkökulmasta tarkasteleva lukuromaani on uskottava sekä yksityiskohdissa että juonessaan, joka pitää otteessaan loppuun saakka. 


Kimmo Oksanen: Kasvonsa menettänyt mies. WSOY 2015
Kun prinssistä tuleekin hirviö, avautuu elämään väistämättä uudenlainen näkymä. Kaunistelematon tarina kasvaa yksityisestä  tragediasta yhteiskunnalliseksi kannanotoksi.


Lauri Ahtinen: Homepäiväkirja. Like 2015
Särmikäs sarjakuvaromaani homepainajaisesta, jossa on myös vahvoja ironian sävyjä.

Lapsille:


Essi Kummu: Harjoituspusuja. Tammi 2015
Kertomus Eliaksen ensimmäisestä ihastuksesta on omistettu kaikille, jotka pelkäävät ensimmäistä suudelmaa. Sopii hyvin vanhemman ja lapsen yhteiseksi ääneenlukukirjaksi.


Eric Carle: Pikku toukka Paksulainen. Tammi 2014
Kuvakirjalassikko, jonka viehätysvoima on edelleen voimissaan. Se on ilmestynyt eri versioina jo vuodesta 1969.


Tuula Korolainen: Kissa kissa kissa. Lasten Keskus 2013
Tuula Korolaisen veikeät ja salaviisaat kissarunot toimivat hyvin yksiin Virpi Talvitien samanhenkisen kuvituksen kanssa.

Kissan tehtävä on nukkua ja kelliä,
puskea ja antaa lipaisuja helliä,
syödä herkkuja ja juoda maitoa,
perheellensä siirtää leikin taitoa
ja maailmassa olla osa hyvää,
filosofiaa ja viisautta syvää.

Kommentit

  1. Hotakaisen kirja oli mukava yllätys, kun satuin käymään tuolloin kirjakaupassa :)

    Erikuu bloggaa pieniä haarukkapaloja, jotka lohduttavat, rohkaisevat ja voimauttavat.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reko Lundán: Rinnakkain

Kirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundánin (1969-2006) tuotanto pitää sisällään kolme romaania: Ilman suuria suruja (2002), Rinnakkain (2004) ja yhdessä vaimonsa Tiina Lundánin kanssa kirjoitetun Viikkoja, kuukausia (2006). 37-vuotiaana aivosyöpään menehtynyt Lundán tunnettiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia aiheita käsittelevänä näytelmäkirjailijana. Eettisyys ja minuuden ongelmat ovat eurooppalaisen nykyromaanin perusteemoja, jotka näkyvät myös suomalaisessa kirjallisuudessa. Rinnakkain -romaanissa eletään 2000-luvun alkua. Jarmo ja Kirsi Koponen asuvat lapsineen Helsingin Koivunotkossa, rauhallisella pientaloalueella. Jarmo työskentelee työvoimaohjaajana, Kirsi on ulkoministeriön palveluksessa. Kun Kirsille tarjoutuu mahdollisuus lähteä vuodeksi töihin Brysseliin, alkaa Jarmon ahdistus kasvaa häiritseviin mittoihin. Ja kun joukkoon lisätään vielä uhkaavasti lähestyvä keski-ikä (hui kamalaa!), taloyhtiön kosteusvaurio ja naapuriin perustettava asunnottomien tukikoti, niin...

Kaarina Niskala: Valkovuokkojen villat: Toppilansalmen huvilat ja puutarhat

Oulun tervaporvariajan vauraus näkyi kaupungissa monella tavalla. Toppilan sataman yhteyteen rakennettiin 1800-luvun lopulla hienoja huviloita, joista muutamat (tosin todellakin vain muutamat) ovat säilyneet nykypäiviin saakka. Tunnetuin näistä säilyneistä on kauppaneuvos Johan Wilhelm Snellmanin vuonna 1859 rakennuttama, tyttärensä mukaan nimeämä Hannala . Kulttuurihistoriallisesti merkittävän alueen ensimmäiset, Mallasjuomatehtaan rakennukset valmistuivat jo muutamaa vuotta aiemmin. Valkovuokkojen villat kuvaa oululaista huvilaelämää 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan. Huviloiden lisäksi kerrotaan niitä ympäröineiden suurten ja kauniiden puutarhojen historiasta – ja mikä kiinnostavinta – villojen asukkaista. Juuri heidän elämäntarinansa luovat mikrohistoriallisen näkymän entisaikojen huvilamiljööseen. Lähemmin tarkastellaan pariakymmentä huvilaa. Erakkoluonteiset [Ravanderin] veljekset, jotka olivat perineet komean mustan Lincoln-auton, matkustivat huvilalleen To...

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala ...