Siirry pääsisältöön

Kirjan ja ruusun päivä 23.4.2015


Ensi torstaina, 23. huhtikuuta, vietetään jälleen Kirjan ja ruusun päivää. Päivän nimikkoteoksen, joka on tänä vuonna Kari Hotakaisen Kantaja, saa kaupan päälle 23.–25.4., kun ostaa kirjoja vähintään 15 eurolla.

Tässä kuusi kirjavinkkiä kirjastonhoitajalta:


Aikuisille:


Anneli Kanto: Pyöveli. Gummerus 2015
Historiaa mielenkiintoisesta näkökulmasta tarkasteleva lukuromaani on uskottava sekä yksityiskohdissa että juonessaan, joka pitää otteessaan loppuun saakka. 


Kimmo Oksanen: Kasvonsa menettänyt mies. WSOY 2015
Kun prinssistä tuleekin hirviö, avautuu elämään väistämättä uudenlainen näkymä. Kaunistelematon tarina kasvaa yksityisestä  tragediasta yhteiskunnalliseksi kannanotoksi.


Lauri Ahtinen: Homepäiväkirja. Like 2015
Särmikäs sarjakuvaromaani homepainajaisesta, jossa on myös vahvoja ironian sävyjä.

Lapsille:


Essi Kummu: Harjoituspusuja. Tammi 2015
Kertomus Eliaksen ensimmäisestä ihastuksesta on omistettu kaikille, jotka pelkäävät ensimmäistä suudelmaa. Sopii hyvin vanhemman ja lapsen yhteiseksi ääneenlukukirjaksi.


Eric Carle: Pikku toukka Paksulainen. Tammi 2014
Kuvakirjalassikko, jonka viehätysvoima on edelleen voimissaan. Se on ilmestynyt eri versioina jo vuodesta 1969.


Tuula Korolainen: Kissa kissa kissa. Lasten Keskus 2013
Tuula Korolaisen veikeät ja salaviisaat kissarunot toimivat hyvin yksiin Virpi Talvitien samanhenkisen kuvituksen kanssa.

Kissan tehtävä on nukkua ja kelliä,
puskea ja antaa lipaisuja helliä,
syödä herkkuja ja juoda maitoa,
perheellensä siirtää leikin taitoa
ja maailmassa olla osa hyvää,
filosofiaa ja viisautta syvää.

Kommentit

  1. Hotakaisen kirja oli mukava yllätys, kun satuin käymään tuolloin kirjakaupassa :)

    Erikuu bloggaa pieniä haarukkapaloja, jotka lohduttavat, rohkaisevat ja voimauttavat.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Teuvo Pakkala: Vaaralla

K. F. Kivekäs 1891 Pieniä eläjiä olivat.     Heillä oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat pienten eläjäin talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen mies ylettyi kädellään räystääseen – – Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat vinossa köyröttivät ja lasit olivat sameat ja moniväriset, aivan kuin niitä olisi hienovärisellä sateenkaarella hangattu. Keskempänä kaupunkia olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se vältti ja sai siellä olla. Vaa ralla: kuvia laitakaupungilta on Teuvo Pakkalan (1862 - 1925) kolmas romaani. Siinä eletään myöhempien teosten, Elsan (1894) ja lapsinovellien miljöössä: Oulun laitakaupungin köyhässä hökkelikylässä, jossa on vielä vahvasti maaseudun tuntu. Vaaraa kutsuttiin myös Kakaravaaraksi, koska seudun ainoa rikkaus oli lukuisa jälkikasvu. Keskikaupungin kivikadut ja porvaristalot eivät sijainneet kaukana, mutta elinolojen kontrasti on vahva ja Pakkala osoittaa sen m

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

Alkuteos: Populärmusik från Vittula Suomentanut Outi Menna Like 2001 267 sivua   Mikael Niemen (s. 1959) läpimurtoromaanin minäkertoja Matti asuu Vittulajängällä, Pajalassa, pienessä kunnassa Pohjois-Norlannissa, lähellä Suomen rajaa. Pohjoisuus ja rajan läheisyys tekeekin alueen omaleimaiseksi. Matti identifioi Pajalan poissulkemisen kautta:  Kotiseudullamme ei ollut petoja, ei siilejä eikä satakieliä. Siellä ei ollut julkkiksia. Siellä ei ollut vuoristoratoja, liikennevaloja, linnoja tai herraskartanoita. Siellä ei ollut kuin määrättömästi hyttysiä, tornionlaaksolaisia kirosanoja ja kommunisteja. Eletään 60-lukua, ja Vittulajänkä saa asfalttipäällysteen. Matti ystävystyy ankaran lestadiolaisesta kodista olevan Niilan kanssa. Lestadiolaisuus esiintyy kirjassa eräänlaisena pohjoisena elämäntapana, joka vaikuttaa kaikkien, myös liikkeeseen kuulumattomien elämään.   Vastavoimaksi lestadiolaisuudelle ja vanhempien edustamille asioille pojat löytävät musiikin, munaskuita m

Annikki Kariniemi: Poro-Kristiina

Otava 1952 237 sivua Pakkanen on kiristynyt pahimmilleen Sompio-vuoman laakeilla, jääksi jähmettyneillä kaltiokentillä. Se ei enää paukahtele. Se on vain. Seisoo tiukkana hiljaisuutena joka taholla selkosta, ylhäällä ja alhaalla. Kiiluvaiset kipenöivät omaa kylmäänsä taivaan kannelta. Kuun loistossakin on pakkasen hyytävää kalseutta. Näillä pohjoista miljöötä kuvaavilla sanoilla aloitti Annikki Kariniemi (1913-1984) esikoisromaaninsa, jota seurasi mittava ja monipuolinen tuotanto: yli kolmekymmentä teosta, näytelmiä, runoja ja lehtikirjoituksia. Kariniemi oli Lapin ensimmäisiä naiskirjailijoita ja naispuolinen uranuurtaja suomalaisessa eräkirjallisuudessa. Suotta häntä ei sanottu lappilaisen kaunokirjallisuuden esiäidiksi.  Kariniemen ensimmäiset teokset jatkavat Lapin romantiikan perinnettä. Poro-Kristiina on myyttinen kertomus naisesta, jonka elämä jakautuu kahteen todellisuuteen. Yhtäällä on kristilliset normit ja elämäntapa, toisaalla ikiaikainen taikojen, näkyjen ja šama