Lukukausi - kirjallisia elämyksiä

WSOY 2013 380 sivua Syöpä on saanut minulta paljon. Jalan, terveyden, juoksemisen hurman. Se on vienyt ystävän, lapsuuteni unelman ja haavoittanut vakavasti elämäni rakkautta. Silti minulla on oikeus toivoon. Oikeus yrittää vielä kerran ja uskoa taistooni.      Laitan kämmeneni kylkiluiden kummuille ja hengitän syvään. Nuorella lääketieteen opiskelijalla on koko elämä edessä. Opinnot, työura, parisuhde, pieni lapsi. Yksi puhelu pyyhkäisee kuitenkin kaiken mukanaan: Lauran kipeässä polvessa ei olekaan kierukkavammaa, vaan osteosarkooma, luusyöpä. Paljain jaloin kertoo Lauran tarinan hänen omalla äänellään. Osin muistoihin ja päiväkirjamerkintöihin perustuva kerronta ei pyri jäljittelemään perinteisen romaanin rakennetta, ja kustantaja luonnehtiikin teosta dokumenttiromaaniksi. Puhekielisyys ja päiväkirjamaisuus kääntyvät autenttisuudeksi: näin rosoista elämä voi todellakin olla. Viimeistelemätöntä, ristiriitaista, keskeneräistä. Rankat syöpähoidot koettelevat sekä mieltä että keh

WSOY 2012 253 sivua Minulla on ollut lapsesta lähtien vastuullinen tehtävä. Minun on täytynyt pitää äiti iloisena. Menneisyyteen takertunut äiti ja äitiinsä sitoutunut, kohta kolmikymppinen tytär matkustavat Etelä-Pohjanmaalta Teneriffalle juhlistamaan äidin 60-vuotispäivää. Äiti on asettunut jo vuosia sitten rutiineihinsa. Tytär kaipaa elämäänsä muutosta ja uutta puhtia, mutta on näkymättömin säikein kiinni lapsuudenkodissaan ja äidissään. Perheen tragedia on kadonnut isä, jonka mysteeri leijuu lomamatkan yllä. Äiti katsoo karheita käsiään, ne ovat tarttuneet moneen hetkeen, silittäneet minut onnelliseksi. Hän on tottunut ihmisiin jotka pitävät hänen sydämessään kotia. Siellä asuu Tuulikki, kaiken omalla tavallaan sisustanut, ja mumma joka sammutti kaikki valot ukkosen aikaan, ja isi joka yhä soittaa säännöllisin väliajoin kelloa.  Eniten äänessä on tytär, mutta välillä myös äidin muistikirja ja omille teilleen lähtenyt isä. Romaanin rakenne on kuin palapeli, jonka kuva tarke

Ivan Rotta 2012 140 sivua Kylpyhuoneen pienestä ikkunasta katsottuna loppukesän yö oli tumman valkoinen. Pukeudun vaaleanpunaiseen, vartalonmyötäiseen joustavaan kesämekkoon. Pyydän häntä sitomaan nauhan niskani taakse. Hän on lyhyt, joten joudun kyykistymään. Jos en jännittäisi niin paljon, saisin erektion pelkästä pukeutumisesta. Lapsena pidin kaverini äidin uimapukua salaa kylpyhuoneessa kiihottuen niin, että oli pakko masturboida. Markus Jokikokon (s. 1981) esikoisromaani kertoo ei-niin-tavallisen nuoren miehen kasvutarinan – sikäli kun tavallisuutta tai normaaliutta on ylipäätään määriteltävissä. Romaanin minäkertoja on mies, joka nauttii pukeutumisesta naisten vaatteisiin – hän on siis transvestiitti. Päähenkilön todellisuus on jakaantunut kahtia: yhtäältä uusioperheeseen ja työhön kirjakaupassa ja toisaalta, naiseksi laittautuneena, seksiakteihin tuntemattomien miesseuralaisten kanssa.  Ja kuten arvata saattaa, ei transuilu Oulun oloisessa pikkukaupungissa ole järin h

Otava 2012 447 sivua Entä jos vuokrattaisiin elokuva, tehtäisiin popcornia. Tai jos käytäisiin seikkailuretkellä metsässä, otettaisiin aseet mukaan ja etsittäisiin Tyrannosaurus Rex. Otettaisiin pyssyt, miekat ja palomiehen kypärät, sillä eiköhän tämän lähiön porukka ole jo tottunut siihen näkyyn, tuskin ne enää toista kertaa soittaisivat poliisia. Etenkin, jos sinä kantaisit tällä kertaa sitä mustaa, muovista konepistoolia ja yritettäisiin välttää kävelemästä sen palvelutalon pihan poikki. Eve Hietamiehen Yösyöttö -romaanista (2010) tuttujen Antti ja Paavo Pasasen tarina jatkuu Tarhapäivässä. Antti on jäänyt poikansa yksinhuoltajaksi jo tämän ollessa vasta muutaman päivän ikäinen. Erinäisten tapahtumien seurauksena hän saa huollettavakseen myös ystävänsä Ennin tyttären Tertun.  Kun elämä yhden viisivuotiaan kanssa on kuilun partaalla tasapainoilemista, niin mitä se onkaan kahden viisivuotiaan kanssa – etenkin jos toinen heistä sattuu olemaan tyttö? Antin, Paavon ja Tertun ark